NZ Part 4

Jatkettiin matkaa kohti Milford Soundsia, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Ei vielä tässä vaiheessa tietty mikä meitä odottaa. Hyvällä fiiliksellä ajeltiin ja nautittiin postikortti-maisemista. Siinä vaiheessa kun edellisestä talosta oltiin menty 100 kilometria ohi ja viimeksi vastaan tullut auto oli tunti, tajuttiin, ettei siellä oikeasti ollut mitään. Ajettiin kuitenkin paikan päälle, jossa oltiin ajateltu mennä cruiselle järvelle. Oltiin kuultu, että ’’Mirror lakes’’ on yks must see- kohde täällä, mutta Milford Sounds oli siitäkin eteenpäin noin 120 km. Matkalla oli kyllä tosi siisti tunneli, joka meni vuoren läpi. Oon muuten aina tiennyt, että täällä tiet on mutkasia ja mäkisiä. En kuitenkaan ajatellut, että ne mutkat voi olla sellasia, missä nopeusrajotus on 15 km/h ja tiet on vielä tosi jyrkkiä ja kapeita. Siinä missä Suomessa jonkun matkan ajamiseen menee tunti, täällä menee ainakin kaksi. Any way, päästiin perille Milford Soundsiin myöhään illalla, kun oli jo pimeää. ’’Kaupungissa’’ oli yks hostelli/lodge ja asuinalue työntekijöille. Yks kahvila/baari ja terminaali mistä risteilyt lähti. Ajettiin tuon paikallisen pihalle ja yleiseen vessaan ei tullut edes vettä. Mentiin sisälle ja käytiin baarin vessassa peseen hampaat :D (pummit part 1534587400) Sitten oliki vuorossa yöpaikan ettiminen. Edellisestä yöstä viisastuneena ajateltiin mennä johonki syrjään (joka ei tuolla ois luullu olevan vaikeaa). Löydettiin paikka metsätien varresta, mutta se oli liian creepy. Molemmilla tuli jotenki tosi huonot vibat siitä paikasta, niin jatkettiin ettimistä. Kuvitelkaa metsä, pimeää, ei ketään missään, te autossa ja pitäis nukkua. Käytiin kysymässä paikallisesta hostellista saadaanko nukkua niiden pihalla kun siinä oli pari muutakin autoa. Se olis maksanut 22 dollaria perbeba… Ihan oikeasti, siitä että nukutaan pihalla omassa autossa: Kyllä. Muut oli maksanut ja me jatkettiin matkaa. Löydettiin kiva ( ja ilmanen) paikka sillankupeesta vähän matkan päästä.

 

Aamulla herättiin sateen ropinaan. Me ajettiin siis 300 kilometria keskelle ei mitään siksi, että päästiin todistaan täällä satavan kaatamalla vettä. Kiva. Ajettiin sen saman kahvila/baarin pihaan. Ne mainosti ikkunassa ilmasta WiFia. Ajateltiin juoda kahvit siellä niin saataisiin nettiyhteys ja ois voinut tehdä matkasuunnitelmia. Hyvä idea muuten, mutta se netti oli 2 MB ja tuli yli 10 dollarin ostoksista. En halunnut kuluttaa noin paljoa tuollaseen määrään dataa. Melisa osti 6 dollarilla 20 MB:n paketin niin se sai kerrottua kotiin, että ollaan vielä hengissä :D Oltiin päätetty tehdä tuo risteily vaikka sää ei ollutkaan mikään paras. Löysin 15% alennuskupongin jostain esitteestä niin hyödynnettiin se. Meidän retki lähti 10.15 juurikin sieltä Visitor Terminalilta ja kesti 2 h 15 min. Tuo olis ollut niin upea jos ei ois ollut niin pilvistä (vuoria ei näy kunnolla) ja sateista. Nähtiin kuitenki hylkeitä melko läheltä, upeita vesiputouksia ja kuunneltiin oppaan selitystä paikan historiasta ja luonnosta. Yks hyvä puoli oli myös, että tuolla oli ilmasta kahvia… Mulla on ollut jatkuva hedari monta päivää. En tiiä johtuuko kofeiininpuutteesta vai hartioiden jumeista. Kolmen kupin jälkeen päänsärky kuitenkin helpotti eli saatto silläkin olla osuutta asiaan :D

 

 

Ajettiin takasin Te Anauun, joka oli seuraavaksi lähimpänä oleva kaupunki. Tankattiin auto ja Mello kävi Subissa. Samalla tehtiin vähän matkasuunnitelmia (edelleen ilman nettiä. Miten niin riippuvainen?). Onneksi meillä on kartta, joka on ollut kyllä kovassa käytössä täällä. Seuraavana määränpäänä oli Eteläsaaren eteläkärki ja kaupunki nimeltä Invercargill. Ei oikeastaan tietty mitä siellä on, mutta ajateltiin käydä kattoon. Tiettiin vaan että jossain sen lähellä voi nähdä pingviinejä. Ajettiin kaupunkiin joka oli aika positiivinen yllätys. Käytiin Countdownissa (ruokakauppa) ja istuttiin autossa parkissa :D Vihdoin kaupunki, jossa meidän netit toimi. Saatiin ilmotettua kotiin, että ollaan edelleen hengissä. Lähdettiin käymään tosi pitkällä kävelylenkillä ja kateltiin paikkoja. Tuo oli jo ihan suht. iso kaupunki kun vertaa moneen muuhun. Illalla jatkettiin matkaa ja etittiin yöpaikka. Ajettiin taas ihan liian pitkään ja päädyttiin johonkin levikkeelle tienvarteen, kylään jonka nimestä mulla ei oo mitään käryä :D Perus että ihan väsyneenä ja kärttysinä etitään yöpaikkaa, josta ei luultavasti saa sakkoja.. Sitä kun ei voi tehä aikasemmin vaan pitää jättää pimeälle :D

Sunnuntai-aamun suunnitelma oli ajaa Dunediniin, joka on neljänneksi suurin kaupunki Uudessa-Seelannissa. Taas aamupesut yleisessä vessassa ja aamupalaa autossa. Ruokavalio täällä on ollu kyllä aika ykspuolinen tällä hetkellä. Marketista leipää (ei mitään päällä) ja hedelmiä. Riisikakkuja, rusinoita ja vettä, namii. Ei oo oikeen kokkausmahollisuuksia ja ulkona ei ole varaa syödä. Hengissä kuitenki ollaan! Ylläripylläri taas satoi vettä ja mentiin pienen kaupunkikierroksen jälkeen Starbucksiin. Oon kunnon pummi taas, en osta ikinä mitään mutta käytän silti ilmasta nettiä… Mutta se riittää että toinen ostaa? :D Ehkä. Käytettiin myös mäkin nettiaika ja sitten autoon lunchille. Leipää, purkkiananasta ja vettä, mmmm. Vähänkö ootan että pääsee tekemään oikeeta ruokaa :D Iltapäivällä lähdettiin kuitenkin ajelemaan kohti Oamarua, jossa ne niin paljon ootetut pingviinit oli. Tuo kaupunki oli niin ihana! Tuli ihan mieleen Tallinnan ja Porvoon vanhat kaupungit. Vanhoja rakennuksia, tunnelmallisia pieniä putiikkeja… Käytiin ennen pinguja vielä kävelylenkillä ja ihasteltiin tuota paikkaa. Pingviinit tulee joka ilta n.21.00 aikaan maihin. Ostettiin liput kattomaan sitä. Paikalla piti olla n. 20.30, mutta oltiin jo reilusti ennen sitä. Luettiin vähän faktoja noista söpöläisistä ja saatiin kuulla ettei niistä saa ottaa kuvia. Nuo pingviinit (Blue pinguins) on siis vaan 25 cm korkeita. Oisin niin halunnut salakuljettaa pari taskussa meijän autoslummiin lemmikiksi. Mentiin ulos ja melkeen heti pinguja alko nousta rantaan. Ne näytti enemmän ankoilta kun ne ui. Melisa (the bad ass Manninen) otti pari salakuvaa kännykällä ennen oppaan tuloa niin laitan niitäkin tähän. Nähtiin arviolta jotain 150 (?) pingviiniä. Yhessä välissä niitä oli 94, mutta ei koko ajan jaksanu kuunnella kun ne oli niiiin söpöjä ja sen jälkeen tuli vielä paljon lisää rannalle. Meille kerrottiin esimerkiksi, että ne voi uida päivässä jopa 75 kilometria kalastusreissulla ja sukeltaa 30 metrin syvyyteen. En ois niistä lyllertäjistä uskonu. Istuskeltiin penkeillä katoksessa ja nähtiin merellä myös valas. Pestiin hampaat siellä ja lähdettiin ettimään yöpaikkaa. Päädyttiin taas tienvarteen P-paikalle.

Alhaalla vasemmalla kuva siitä.

Heräsin aurinkoiseen maanantai-aamuun ihan liian aikasin ja oottelin ulkona että Melisa herää. Venyttelin siinä valtatien varressa (:D) ja koitin verrytellä hieman jumissa olevia lihaksia. Vähän meinaa jo tuntua tuo sadalla solmulla nukkuminen. Polvet, selkä ja niskat kiittää. Tajuttiin, että meillä on enää n. 300 km Christchurchiin ja oli vasta maanantai. Tehtiin extempore päätös käydä vielä Mt Cook vuorella, joka on samalla Uuden-Seelannin korkein vuori. Matkalla sinne oli muutama kaunis järvi ja oon niin ilonen että lähdettiin käymään tuolla. Maisemat oli ehkä koko reissun parhaat. Lumihuippusia vuoria, turkoosin värinen järvi ja vihreetä ympärillä. Sanoinkuivailemattoman kaunista… Noihin kuviin ei saa lähellekään sitä samaa fiilistä, mutta jotain käsitystä kyllä. Ajettiin vuorille vajaa 200 km ja takaisin. Muutama pysähdys tuli taas tehtyä niin ku tavallista. Illalla ajettiin varmaan 60 km ettien nukkumaikkaa. Päädyttiin spottiin jossa mulla oli pää alaspäin ja Melisan selkä vielä tavallista enempi mutkalla :D Ei muuten naurattanu.

Tiistai-päivä vietettiin Timarussa. Käytiin päivällä kävelylenkillä ja oli tosi lämmin. Meille on oikeasti sattunut tosi huonot säät tälle kolmelle viikolle. Nyt kun lasketaan kaikki yhteen niin yhteensä 4 päivänä ei oo satanut…. Tiistaina oli kuitenkin tosi nätti ilma ja tutustuttiin kaupunkiin kävellen. Perus taas että mentiin Mäkkiin Wifille (joku nauraa jo tälle meidän touhulle. Tytöt tulee Uuteen-Seelantiin käyttään nettiä. Ite en edes osta mitään…). Tällä kertaa meillä oli tuolle Mäkkärille toinenkin tarkotus (valmistautukaa oksentaan, nauraan, itkeen tai mitä nyt vaan) nimittäin hiustenpesu. Ei tarettu käydä järvessä kun oli muka niin kylmä niin keksittiin sitten toinen ratkasu. Shampoot päähän ja inva-vessaan. En oikeesti kestä meitä…… Ollaan pahimpia pummeja ikinä. Illemmalla lähdettiin ajamaan kohti Christchurchia. Vahingosta (sakoista) viisastuneina katottiin yöpaikka jo matkalla (aletaan ehkä jo oppia). Ajettiin auto parkkiin puiston pihalle Rakaia-nimiseen kylään. Käytiin kävelylenkillä tuossa koirien valtaamassa kylässä, jotka ei ilmeisesti tykänny meistä. Siellä meni jopa juna, jota ei kyllä usein täällä tapahdu. Iltapesujen jälkeen ajettiin jo valmiiksi katottuun paikkaan sillankupeeseen vähän matkan päähän kylästä. Nukuttiin tosi huonosti, mutta tämä oli vika yö! Seuraavat kaksi nukkutaiskin lentokentällä (jalat suorana<3 luxury).

Aamulla ajettiin Chrischurchiin jonne oli vielä reilut 50 km matkaa. Etittiin keskustasta parkkipaikka ja lähettiin kattelemaan paikkoja tällä kertaa ilman rinkkoja. Keskusta-alue on täys rakennustyömaa. Siinä kaikki. Otettiin bussi vähän matkan päässä olevaan Riccartoniin, jossa oli muun muassa West Field-ostoskeskus. Laahustettiin ympäriinsä ja käytiin syömään maailman parasta cashew-kanaa vikan päivän kunniaksi. Ajateltiin kävellä takasin keskustaan kun oli niin aurinkoista. Samalla tajuttiin ettei meillä oo mitään käryä missä meidän auto on. Molemmat muisti jotain sieltä täältä. ’’Siinä oli joku silta oikeella puolella kun käveli vähän matkaa’’, ’’autokaupat oli aika lähellä’’ ym.. Fiksua taas :D Löydettiin se kuitenki suht. helposti, mutta paikan päällä oottikin toinen ongelma. Meidät oli ahdettu autojen väliin niin tiukasti (ja takana oli aita), että poispääsy oli lähinnä vitsi. Melisa ajo ja minä huidoin ku hullu. Päästiin pois noin 15 minuutin jälkeen. Pari sivuullistakin huomas meidän hädän ja yritti auttaa :D Seuraava etappi oli löytää lentokenttä. Christchurch toiseksi suurin kaupunki täällä. Vähän (surkeeta, koska mun suuntavaisto) navigointia kartan avulla ja löydettiin perille. Tankki täyteen ja kuluttamaan aikaa. Illalla palautettiin auto ja käveltiin rinkat selässä lentokentälle (vesisateessa, yllätys). Meidän lento lähtis vasta 7.35 aamulla ja oltiin siis melkeen 12 tuntia ennen lentoa kentällä. Löydettiin hyvä paikka sohvilta ja laitettiin läppäri ja tabi lataamaan. Hetken päästä meille tullaan sanomaan, että jos halutaan jäädä kentälle yöksi, on siihen varattu erikseen tila. Mentiin lattialla ja olin jo kaivamassa makuupussia esille kun tultiin taas sanomaan ettei lattialla saa olla... Meidän ois pitänyt istua kovilla penkeillä koko yö. Täällä on kuitenkin ''Air lounge'', jonne pääsi 5 dollarilla. Siellä oli pistorasiat ja säkkituoleja (rakkaus). Pistettiin elämä risaseksi ja maksettiin tuo. Uudessa-Seelannissa ollaan vissiin nähty yks Suomalainen. Nyt kuitenkin tuolla loungessa meitä oli yhteensä 4. Kaikki vielä tulossa Sydneyyn!

Nyt on aamu ja kello on 6.11. Ollaan tehty jo bag droppi ja check in. Meidän pitää odottaa Sydneyn kentällä päivä, kun illalla meidän lennot lähtee Melbourneen. Siellä sitten joulun ja uv:n viettoa Tanskalaisten kavereiden kanssa. Päästiin onneksi samaan hostelliin vielä, kylläkin eri huoneisiin. Eli reunion luvassa :)

Vielä fiiliskuvia reissun alkupätkältä:

:D Idiots

 Tänne kuuluu siis parempaa kun hyvää ja paluu Australiaan ja lämpimään edessä. Heido :)

-Janika