Auckland, Rotorua, Taupo. NZ part 1

Niin kun edellisessä postauksessa jo kerroin, me nukuttiin yö Brisbanen lentokentällä. Tai no, Melisa nukku. Ite taas tapani mukaan valvoin ja koitin tappaa aikaa. Mun nukkumisyritystä ei helpottanut yhtään se, että ympärillä pyöri kokoajan ihmisiä ja mun rinkka on liian rakas varastettavaksi haha. Meidän lento lähti aamulla 6.10 ja kesti reilun 3 tuntia. Uudessa-Seelannissa on kello kolme tuntia edellä Queenslandin aikaan verrattuna, koska siellä kelloja ei siirretä kesäaikaan.
Päästiin turvallisesti perille Aucklandiin ja mentiin ensin väärään hostelliin…. Samalla kadulla oli hostellit ’’Nomads camel’’ ja ’’Nomads fat camel’’. Noh, me mentiin tuohon ekaan ja siinä oli pitkä jono sisään checkaukseen. Ei auttanu ku laittaa rinkat takas selkään ja oikeelle hostellille. Vähän noloa, mutta ihan sama! Me oltiin varattu halvin mahollinen hostelli ja se oli ihan positiivinen yllätys jos ei lasketa hajua joka oli jotain pissan, oksennuksen ja hien sekasta, ja sitä, ettei huoneessa ollut ikkunaa (ei siis myöskään mitään mistä ilma vaihtuu). Saatiin kuitenki kiva Chilelainen pariskunta huonekavereiksi. Ensimmäinen päivä vietettiin paikasta paikkaan laahustaessa ja energiatasoja korjatessa (kinkkibuffaa, kahvia, kahvia, kahvia). Mentiin aikasin nukkumaan ja seuraavana päivänä herättiin 11… Kevyitten 14 tunnin yöunien jälkeen naama oli umpeen turvonnu ja olo koomanen, mutta sitäkin onnellisempi. Päivä kulu oikeastaan ympäri kaupunkia kävellen ja paikallisiin nähtävyyksiin tutustuen (säälittävän vähän sitäkin, mutta silti :D). Bookattiin myös seuraavan aamun bussi Rotorualle ja tiistain Hobittiretki! Ollaan muutenkin oltu vähän turhan rennolla asenteella näiden hostellien, matkojen ja retkien varausten kanssa. Edellisenä päivänä seuraavan päivän ohjelma ja majotus, ei stressiä.

Maanantai aamuna tultiin siis Rotorualle, joka on 70 000 asukkaan kaupunki. Se on rakennettu tuliperäisen maan päälle ja näin ollen haisee ihan järkyttävälle. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Mätä kananmuna vois olla aika lähellä. Matka Aucklandista Rotorualle kesti n. 4 tuntia ja se meni tosi nopeesti maisemia kattoessa. Ajateltiin ensin Melisan kanssa, että pärjätään ilman puhelinta ja nettiä nämä kolme viikkoa (Aussi-liittymä ei toimi täällä), mutta tajuttiin aika pian ettei tule onnistuun. Meidän tuurilla viimestään sitten ku ajetaan ite vuokra-autolla, niin jotain sattuu ja tarvitaan puhelinta. Ostettiin Prepaid-liittymät, jolla pystyy tekstaamaan Australiaanki samoilla hinnoilla, jee. Saadaan myös kätevästi tehtyä kaikki matkaan liittyvät bookkaukset ja päiviteltyä blogiakin. Oltiin perillä Rotorualla päivällä yhden aikaan. Otettiin bussi Rainbow Springsiin, jossa mentiin Wild life- parkiin. Käytiin kattomaan erikoisia Uus-Seelantialisia lintuja, liskoja ja kaloja. Pääsyy tuolle tripille oli nähdä Kiwi-lintu. Niistä ei valitettavasti saanu ottaa kuvia (niitten näkö vaurioituu), niin joudutte tyytymään tällaseen täytettyyn versioon :D Söpöjä karvapalloja. Puiston hoitaja kerto meille, että nuo linnut on tosi aggressiivisia. Kahta naarasta ei esimerkiksi voi laittaa samaan tilaan, koska ne tappais toisensa. Ne on niin tarkkoja reviiristään jos sen noin voi edes kääntää Suomeksi. Ne voi elää jopa 50 vuotiaiksi ja naaraat on paljon isompia kuin koiraat. Vähänkö tuolla muuten tuli ikävä lukion Biologian tunteja! Vieläkin muistan elävästi miten Aarnio-Laukkanen kerto Uuden-Seelannin luonnosta ja eläimistä, nyt vaan pääsee kokemaan ite :) Käytiin tuolla parkissa myös jossain vesivuoristoradassa, joka oli lähinnä märkä ja hajottava kokemus. Tämän jälkeen oltiin jo niin nälkäkuoleman partaalla, että lähettiin syömään. Löydettiin matkalta myös kiva hedelmätori. Istutiin nurtsilla auringonpaisteessa nektariineja syöden ja odotettiin bussia takasin keskustaan. Elämän pieniä iloja :D

 

Kiwi

Kivan keltaset hiukset..

Tiistai-aamulle oltiin siis varattu Hobitton-retki. Se kesti 4 tuntia ja oli siis Matamatassa, noin tunnin matkan päässä Rotorualta. Ite en alun perin ollu tuosta koko hommasta kovin innoissaan, mutta ajattelin että se on Melisalle tärkeä niin voin uhrautua… Kun Melisa pisti mut kattomaan kaikki Taru sormusten herrasta- leffat ja Hobitti 1, muutin jo mieleni. Ootin tuota itekkin tosi paljon. Oli tosi mielenkiintosta päästä kattomaan sitä kuvausympäristöä ja kuulla mitä missäkin on tapahtunu. It was all worth it! :) Opas kerto esimerkiksi, että yks mies oli kerran ostanut aidon kultasen sormuksen (samanlainen kun leffassa). Tämä oli maksanut siitä 800 dollaria ja sen jälkeen matkustanut paikalle missä kolmas osa päättyy ja nakannut sen samalla tavalla Mordoriin… Idiootti :D Opas kerto myös, että kun ekaa osaa alettiin kuvata, ei ohjaaja halunnut kenenkään tietävän mitä oli tulossa. Tuon kuvauspaikan yllä ei saanut lentää (lentäjä menetti lisenssin jos niin teki ja näin monelle kävikin). Aika vakavaa touhua mun mielestä jo..:D Käytiin myös hobittikylän baarissa Green Dragonissa kaljalla ja siiderillä. Niiiiin siisti reissu!! Hobittiretken jälkeen vaihdettiin vauhdista vaatteet ja lähdettiin Wai-O-Tapuun, joka on kävelyreitti, jonka varrella on 20 erilaista tuliperästä nähtävyyttä. Siellä oli esimerkiksi erivärisiä järviä ja paljon tulivuoren kraatereita. Meillä oli oikeen private-kierros meidän oppaan Thomasin kanssa, joka ennen tuota vei meidät tuliperäiselle muta-altaalle. Tuo on Uuden-Seelannin (ja maailman?) suurin Mud Pool. Näiden jälkeen tehtiin vielä kävelyretki Rainbow mountainille ja siellä järvelle (craterlake). Oli kyllä upea paikka. Liian monta tuntia jalkojen päällä ja liian vähän vettä ja ruokaa. Tuntu muuten illalla… Syötiin ja tutustustuttiin huonekavereihin. Meillä oli 8 hengen mixed dormi, joka oli täynnä. Taas vaihteeksi hostellissa oli enemmän Ruotsalaisia kun ketään muita.

 

Rainbow mountains - Crater lake

 

mud pool

Keskiviikko-aamulle oltiin otettu bussi Taupolle, jonne oli noin tunnin matka. Oltiin varattu laskuvarjohyppy, mutta huonon sään takia kaikki hypyt oli peruttu. Sama juttu oli torstaina ja perjantainakin.. Täällä on koko tämän 3 päivää satanu kaatamalla vettä ja ollu tosi pilvistä. Keskiviikkona päätettiin kuitenki ettei jäädä vaan hostellille vaan tehdään jotain. Lähettiin Huka Falls:eille jonne piti olla noin tunnin matka. Myöhemmin meille selvis, että se tunnin matka oliki yhestä autoparkista eikä meidän hostellilta. Lopputuloksena oli siis metsätreilillä rämpimistä kaatosateessa reilut kolme tuntia. Vaatteet märkinä, nälissään ja vittuuntuneina otettiin parin Singaporelaisen tytön kanssa taksi hostellille. Ei onneksi maksanu kun 5 dollaria per peba. Tytöillä oli vielä pyörätki jotka taksikuski otti SISÄLLE AUTOON. Oli vähän ahasta istua, mutta kaikki saatiin ehjinä perille :D Meidän hostelli on tosi kiva ja täynnä Saksalaisia. Me oltiin kymmenen hengen dormissa, joka oli ihan täynnä. Mun ja Melisan lisäksi yks jäbä oli ei Saksalainen haha. Näiden parin päivän aikana ei siis oikeastaan olla pystytty tekemään mitään. Kun sataa kaatamalla vettä ja on kylmä niin ei paljon innosta tuolla kipittää. Lisäksi mulla on tosi vähän lämmintä vaatetta mukana, en edes omista veden pitävää takkia. Ei oo onneksi tultu sairaaksi ja meidän hostellissa oli täkit (<33) eli oli hyvä ja lämmin nukkua. Meiltä peruuntu kansallispuiston reissuki (Tongariro crossing) sään takia. Harmitti ja turhautti tosi paljon, mutta pitää ajatella positiivisesti. Täällä on varmasti vielä paljon muuta upeeta nähtävää :)

Oon kirjottanut tätä postausta nyt kolmena eri päivänä Mäkin WiFillä. Kerralla on käytettävissä 50 MB joka kuluu tosi nopeaa kun lataa kuvia. Pahoittelut siis vähän sekavasta tekstistä ja vielä sekavemmista kuvista. Toivottavasti tästä saa kuitenkin jotain kuvaa mitä ollaan täällä tähän mennessä tehty. Tällä hetkellä ollaan siis Taupossa vielä ja mennään yöbussilla Wellingtoniin. Säästetään yöllä matkustamalla yks hostelliyö eli n. 20 dollaria.... :D Tiedossa siis bussiasemalla spurguilua tämä ilta. Koitan taas mahdollisimman pian päivitellä kuulumisia. Nettiyhteys on vaan aika kortilla täällä. Anyway OIKEIN HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI! :) Kattokaa meidänki puolesta linnanjuhlia :)

-Janika