Last moments in Balii

Sunnuntai kulu aika hyvin tekemättä yhtään mitään. Kipuilin taas mun mahan kanssa, katottiin leffoja ja käytiin syömässä nuudeleita. Meistä on tullut täällä aivotnarikkaanteinikomedioiden parhaita kavereita haha. Suurin osa on kyllä ollu ihan täyttä kuraa, mutta sitä katotaan mitä youtubessa on :D
Maanantaina oli pakko soittaa lääkäri hotellille, koska toi ihmetauti oli jatkunu jo viikon. Sain jonku piikin, antibiootteja ja vitamiineja. Kysyin heti ennen kun se lääkäri edes tuli paljonko se maksaa. Käynti maksaisi kuulemma yhteensä 900 000 rupiaa eli noin 60 euroa. Olin vaan, että okei. Tuon verran pystyn maksamaan ilman, että saan niitä heti takasin vakuutuksesta. Ne pisti sen piikin mun pakaraan, joka kuulemma pysäyttää mahakivun, hmmm siinä mää makaan ja pidän Melisaa kädestä kiinni (ai miten niin vauva haha). Kohta saan laskun käteen, anteeks mitä?!?! 5 150 000 eli kuus kertaa sen mitä mulle oltiin sanottu. Tuo summa on euroina yli 300 euroa ja toi oli just sen mitä mun tilillä vielä oli. Olin varannut ne ruokaan, bussiin ja ekan viikon hostellimajoitukseen. Selvis että se saakelin piikki oli maksanu yli 3 milliä.... ja joo multahan kysyttiin haluanko sen... not. Ku mulla nyt ei yleensäkään oo tollasia rahoja takataskussa niin piti lähtee automaatille. Noilla lääkäreillä oli muuten maailman vanhimmat välineet käytössä. Verenpainemittari oli käsinpumpattava ja pulssi laskettiin rannekellon kanssa. Miten niin kehitysmaa. Any way, kipitin lähimmälle automaatille ja tungin mun pankkikortin sisälle, yhtäkkiä koko näyttö vaan pimeni ja siihen tuli teksti ''no connection''. Ei helvetti. Menin ihan paniikkiin ja koitin vaan cancel sitä. Mitään ei tapahdu ja mun kortti oli edelleen siinä masiinassa sisällä. Se automaatti oli yhen minimarketin sisällä ja rupesin selittään niille myyjätytöille mitä tapahtu. Niitä ei joko kiinnostanu tai sitte ne ei oikeesti puhunu ollenkaan englantia. Puisteli vaan päätään. Otin kuvan automaatin kyljessä olevasta lappusesta, jossa oli Commonwealtin numero. Olin varmaan taas perus säälittävä näky ku itken vaan ja lähen käveleen takas hotellille. Melisa, lääkäri, sairaanhoitaja ja rahastonhoitaja ootti huoneessa. Märy kurkussa selitän tilanteen ja samalla tajuan että oon niin kusessa. No, lääkäri lähti ja ne sano että tulee hakeen rahat myöhemmin. Koitin siirtää 300 e Melisan tilille, että se nostais ne mulle, mutta mikään automaatti ei toiminu. Koitettiin viidestä eri pankin automaatista, mutta ei mitään. Oltiin hotellihuoneessa ja sieltä sairaalasta soitettiin kokoajan. Ne halus mun passin, etten lähe maasta ennen kun oon maksanu tuon 5 miljoonaa. Koitin kuulostaa säälittävälle (ei vaikeeta) ja ne anto mulle armonaikaa tiistai-aamuun. Saisin siis pitää mun passin ja kaikki kunhan saan ennen sitä maksettua. Myöhemmin se samainen Commonwealthin automaatti anto Melisan nostaa ne mun rahat sen tililtä ja sain maksettua lääkärille. Ne koitti vielä jotain labrakokeita joihin en suostunut, niin sain onneks 850 000 takasin. Noilla sain hostelliyön, ruokaa ja vielä pakolliset lentokenttäverot (että saa poistua maasta) ja kyydin kentälle. Siitä jäi vielä pari sataa tonnia dollareiksi vaihdettavaksikin.

Sinne meni....



Nyt tilanne on siis se, että mulla ei oo mun Suomen pankkikorttia. Koitin heti sillon maanantina soittaa Commonwealtille ja selvittää miten saisin sen. Sieltä sanottiin, että joku tulee jossain vaiheessa ottamaan kortin ulos ja sitte mun hotellille ilmotetaan siitä. Noh... kun oon lähdössä keskiviikkona ja seuraavana aamuna checkasin jo ulos siitä hotellista...
Tiistai-aamuna koitti se hetki kun minä ja Melisa erottiin (kuulostaapa dramaattiselle). Oltiin päätetty, että esitetään vaan että nähään seuraavana päivänä. Muuten se ois ollu ihan liian vaikeeta. Vihaan jäähyväisiä yli kaiken ja tässä tapauksessa se ois ollu vielä raskaampaa. Melisa herätti mut aamulla ja sano heippa, halattiin ja sitten se lähti. En saanu millään unta enää kun mietein vaan kaikkea.. Kävin aamupalalla ja kaikki oli ihan hätääntyneenä miksi oon yksin :D Pakkailin loppuun ja checkasin ulos puolilta päivin. Jätin mun s-posti osotteen respaan ja pyysin niitä ilmottamaan, jos jotain mun kortista kuuluu (mun Aussiliittymä ei toimi täällä). Ne lupas tehä niin ja lähin ettimään itelleni yöpaikkaa. Mun oli tarkotus mennä hostelliin, jossa Emilia, M ja L oli aikasemmin. En kuitenkaan koskaan löytäny sitä (M, kerto mulle reitin aika tarkkaan mutta...). Tuo ei kyllä yllättäny mua ollenkaan oon nimittäin niin surkea suunnistaan ja tuo ei oo yhtään liioteltua. Minut tuntevat voi vaan huokasta syvään hahaha. Kävelin hikisenä ja naama punasena rinkka selässä jonku aikaa. Kyselin parista hostellista hintoja ja päädyin yhen Aussimiehen suosittelemana Taman Ayu Bungalowiin. Toi oli vaan 100 000 (6 e) yöltä ja sain oman huoneen ja kylppärin. Nakkasin tavarat huoneeseen ja datailin. Jossain vaiheessa lähin suunnistaan keskustaan päin ja about puolen kilometrin jälkeen tajusin etten muista edes ton hostellin nimeä jos en löydä takasin. Palasin takasin ja otin kuvan nimestä ja osoitteesta haha. Kysyin vielä neuvoa mihin suuntaan mun pitää mennä ja löysin perille! Koitin kerranki kattoa ympärilleni, että muistaisin tien takasin. Kävin ostaan kaupasta instant nuudeleita, vettä ja hedelmiä ja lähin takasi päin. Ja mää osasin!! Joku varmaan pitää itsestään selvyytenä, mutta mulle tuo oli saavutus haha. Ehkä mää en kuole tänne ilman Melisan suuntavaistoja (jotka on muuten yli-inhimilliset). Loppuilta menikin sitten yksinoloon totutellessa. Oon ollu aina vähän erakko ja tykkään viettää aikaa yksin. Viimesen 5 ½ kk aikana sitä yksinoloaikaa on kuitenkin ollut vaan aamulenkin verran, joten vaatii vähän aikaa sisäistää tää ettei oo kokoajan jonku kanssa. Onneks tätä kuitenki jatkuu vaan muutaman päivän (Kohta Kristiina <3), joten en ehkä pääse palautumaan erakko-Janikaksi taas. Tykkään tästä nykysestä enempi :) heh. Datailin vaan mun Bungalowissa ja söin kuppinuudeleita. Nukuin 11 tunnin yöunet tauotta kun mahakaan ei ollut enää kipeä.

Aamulla heräsin 10 aikaan, jäädytin aivoni jääkylmässä suihkussa ja pakkasin taas rinkan. Vähän ennen 12 checkasin ulos ja otin kaikki arvotavarat mukaan. Rinkan jätin hostellille säilöön ja pyysin hostellipoikia tilaamaan mulle taksin lentokentälle puoli 8 aikaan. Lähdin kävemään keskustaan ja kävin syömään vikat Mie Goreng- nuudelit Yulia's Kitchenissä.

Kävin myös meidän entisessä hotellissa kyselemässä, onko mun kortista kuulunut mitään. Ylläripylläri ei ole. Jaahas. Soitin Commonwealtille uudestaan ja kukaan ei tienny mistään mitään. Aasialaisten aksentti on vielä kaiken lisäks melko vaikee ymmärtää, mutta asiat selvis. Kukaan ei ollut vieläkään käyny kattomaan sitä automaattia joka mun kortin vei. Mulle sanottiin, että maanantaina ne voi tietää jotain. Ahaaa, mutta kun oon jo Australiassa sillon. Sain raporttinumeron ja voin Ausseista käsin koittaa hommata tota takasin. Mun kortti siis jää Commonwealtille (turvallinen pankki) ja voin niiltä koittaa saada sen takasin. Nyt ne vaan sano mulle, että jos mun kortti jumiutu sinne jonkun teknisen vian takia, saan sen. Jos se taas oli joku muu vika niin ne ei voi antaa sitä mulle. Anteeks mitä? Ok. Ei siis auta kun maanantaina soittaa tuonne ja kysyä mikä on tilanne. Vähän helpottaa kuitenkin se, ettei mun tilillä oo rahaa kun 20 e. Muuten oisin kuolettanut sen jo ajat sitten ja tilaisin vaan Suomeen uuden. Mun lento Darwiniin lähtee vasta 10.50 illalla ja matkustan koko yön. Lennän siis Darwinista vielä Brisbaneen, josta otan junan Bundabergiin. Kristiina on hommannut mulle paikan niiden hostellissa ja näillä näkymin saan alottaa työtkin ihan lähipäivinä. Kribeli siirsi mun Aussitilille rahaa junalippua varten, eli nyt on kaikki tosi hyvin. Melisaa ja ikävä ja on tää tosi outoa, mutta life goes on. Ei siihen varmaan ihan heti totu, että 5 ½ kuukautta 24/7 mun kanssa ollut ihminen onkin jossain ihan muualla ja mulla ei oo mitään tietoa monenko kuukauden päästä nähdään seuraavan kerran.. Onneksi on skype, facebook ym niin vähän helpottaa :) Nyt istusken Starbucksissa ja tapan aikaa. Ostin halvan kahvin ja tuun istumaan täällä varmaan seuraavat 5 tuntia vielä hahaha. Nuo työntekijät varmaan tykkää pummeista. Ulkona on satanut kaatamalla vettä koko päivän ja mää oon vaan hiihtänyt menemään tuolla vedestä liukkailla kaduilla. Katumyyjät huutelee ympärillä ''umbrella'', mutta mua ei haittaa kastua. Pappalle, mummulle, Oilille, siskoille, äitille ja kaikille muillekkin jotka yrittää suostutella mua kotiin tiedoksi, en mää vielä :) Pidän kyllä ittestäni huolen ja tuun yhtenä palasena kotiin sitten joskus. En ihan vielä kuitenkaan :) Love you <3
PS..

I miss my girl <3

-Janika 

Gili and Kuta

Varautukaa historian pisimpään postaukseen.... Oli vähän asiaa tällä kertaa :D Jatketaan suoraan siitä mihin jäin viimeksi.

Perjantai jatkui pikku paniikeilla. Edellinen kerta kun oltiin kuultu Emiliasta oli edellisenä iltapäivänä, kun se oli Singaporessa. Sen piti aamulla ilmottaa meille, että missä päin Balia se menee niin voitais treffata. Tää nyt ei kuitenkaan mennyt ihan näin :D Kello oli 5 illalla ja ei oltu vieläkään kuultu Empusta mitään. Sen lento oli perillä illalla 10 aikaan, niin alettiin heti maalailla piruja seinille, että sille on sattunu jotain. Oltiin ihan super huolissaan, koska tää on tosi vaarallinen paikka, ja voisin sanoa että vielä erityisesti blondeille. Julia kerto sen hostellin nimen missä Emilia oli, ja lähettiin ettiin sitä kävellen. Ajateltiin vaan kysyä, onko se checkannu ittensä sisälle niin saatais mielenrauha. Tää ei kuitenkaan mennyt ihan niin helposti, koska sitä hostellia ei löytyny mistään ja kukaan paikallinenkaan ei osannu neuvoa meitä. Löydettiin onneksi taksikuski, joka suunnilleen osas sinne niin mentin sitten sillä. Käytiin kysymässä tuosta hostellista Emiliaa ja vastaus oli että ei oo täällä, saattaa olla toisessa melkeen saman nimisessä hostellissa. Otettiin taksi sinne ja siellähän se sitten oli onneksi. Melisa huutaa portaista sen nimeä ja mää alan rääkymään helpotuksesta.... Aika koominen tilanne voisin sanoa :D Edellisenä iltana Emilia oli törmänny yhteen Saksalaiseen jäbään kentällä ja pyytäny sitä tuleen sen kanssa samaan hostelliin, ettei sen tartte mennä taksilla yksin sinne keskelle ei mitään. Niistä tuli sitten reissukamuja ja yks Lewis Skotlannista liitty niitten seuraan myös. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Oltiin vaan tosi huolissaan kun ei oltu kuultu mitään. Se oli vaan nukkunu niin pitkään ja sitten ei löytyny Wifiä. Myöskään meidän Aussi-liittymät ei toimi täällä. Illalla mentiin kaikki yhessä ulos ja oli tosi hauskaa. Mentiin ensin parille yhteen ravintolaan ja juotiin hurrikaanit. Viittä eri viinaa samassa juomassa. Sen jälkeen mentiin Sky Gardeniin ja loppu ilta menikin siellä. Meni taas vaihteeksi aika lujaa. Pääasia että oli hauskaa ja nyt meillä oli omat life guarditki :D Rikoin mun uuden fläpärin matkalla kotiin, mutta taas oli langasta ja neulasta apua, koska ne on back in business.

Long island ice tea. Ilme kertoo kaiken haha.

Aamulla käytiin aamupalalla ja nukuttiin vielä pari tuntia. Oli ihan järkky olo, mutta onneksi se meni aika nopeeta ohi. Mello näytti lähinnä siltä että siltä lähtee taju kohta (terveisä Helille hah). Käytiin syömään ja koomailtiin leffojen parissa taas vaihteeksi. Meistä on tullu mestareita aivot narikkaan- leffojen ettimisessä you tubessa. Käytiin myöhemmin kävelyllä toisessa päässä rantaa. Siellä oli tosi ihania ravintoloita rantabaareineen. Ajateltiin joku ilta mennä käymään yksillä siellä. Emilia, Martin ja Lewis oli aamulla lähtemässä Gilille, ja ne pyysi meitä mukaan. Meillä on tämä hotelli varattuna kahdeksi viikkoa, mutta päätettiin lähteä silti. Pojat lähti illalla viihteelle ja kun herätyskello soi 6, tais ne olla vieläkin kännissä. Meidän pick up oli 7 ja meidät vietiin minibussilla satamaan, jonne oli noin tunnin matka. Melisa oli vaan nauranu mulle kun mun pää kuulemma teki jotain soikiota kun nukahtelin koko ajan ja sitten säpsähin ylös (tai löin pääni ikkunaan). Siitä mentiin veneeseen, joka oli ihan täyteen ahdattu. Oltiin ihan super väsyneitä ja määkin nukuin melkeen koko matkan. Meillä ei ollut perillä vielä mitään majoitusta ja mentiin vaan johonkin hostelliin. Meillä kävi tuuri, koska tuo meidän hostelli oli kivoin ikinä! Meillä oli joka aamu aamupalaksi lettuja, banaania + kahvia ja teetä. Oleskelutiloissa oli säkkituoleja ja iso screeni josta pysty kattomaan leffoja. Tuolla oli myös mun paljon kaipaama peli, Scrabble. Voisin pelata sitä tunteja, terveisin addikti. Hostellilta pysty vuokraamaan pyöriä, snorklaus välineitä, ostamaan kaljaa (oon alkanu opetteleen. Saan jo yhen oksentamatta alas ja se ei oo ees (kovin) pahaa :D). Tuossa hostellissa oli myös ihan sika kivoja tyyppejä ja koko hostellin porukka hengas yhessä. Me siis jätetiin meidän rinkat hotellihuoneeseen ja otettiin tuonne vaan pienet laukut mukaan. Oli ihana kerranki kun ei tarttenu roudata koko elämää mukana.Oltiin Gili Trawanganilla perillä jo aamupäivällä ja lähdettiin ettimään lounaspaikkaa. Käytiin syömään ja pari Ruotsalaista poikaa Felix ja Ted liitty meidän seuraan. Myöhemmin mentiin snorklaamaan ja fiksuina tyttöinä otettiin pelkät snorkkelit eikä räpylöitä ollenkaan. Ajateltiin, että no me osataan uida hyvin ja säästetään nyt vähän tässä (joo kyllä tää säästö oli noin euron....). Ei vissiin ollu kovin järkevää, koska nuo rannat oli täynnä korallia. Yli parin tunnin pinnalla pysyttely oli aika rankkaa ja välillä otettiin yhen veneen luona lepiä. Snorklailtiin, otettiin kuvia ja nähtiin pari kilppariaki! Lewis, se Skotlantilainen merkkaa ammatikseen haita, ihan sika siistiä. Martin on insinööri ja sillä on nyt muutama kuukausi vapaata töistä niin se reissaa ympäri Aasiaa. Illalla mentiin yhdessä dinnerille tosi kivaan raflaan. Se oli vähän kun katettu pieni terassi jossa istuttiin tyynyillä reunoilla ja keskellä oli matala pöytä. Juotiin parit ja syötiin hyvin. Gilillä oli tosi paljon kulkukissoja ja niistä suurin osa oli töpöhäntäsiä. Yks niistä pomppas meidän pöydän alle ja tarjoilija joutu hakeen sen pois. En oikeen tykkää kissoista ja sen kaikki taudit ei oikeen houkutellu ketään. Oon ihan rakastunut Indonesialaiseen ruokaan. Testailen kaikkea erinlaista ja monesti en edes tiiä mitä syön. Yks mun lemppareista on Nasi Campur, jossa seitsemää paikallista ruokaa, riisin lisäksi. Illallisen jälkeen mentiin taksin hostellille ja juotiin muutamat. Pelattiin muitten tyyppien kanssa juomapeliä ja puolen yön aikaan lähdettiin ulos. Täällä on jaettu eri päiville bileet eri paikkoihin. Tuona sunnuntai-iltana kaikki oli Irkkupubissa ja sinne mentiin mekin. Oli tosi hauskaa vaikka musiikki oli aika paskaa :D

Kilpparin kans uimassa.

 




Aamulla, parin tunnin yöunien jälkeen lähdettiin lettujen voimalla pyöräileen. Otettiin hostellilta pyörät ja ajettin koko saari ympäri. Paikan omisti Ranskalainen mies, joka sano että saatetaan joutua taluttaan pyöriä joku 100 m. Pitikin kävellä joku 2 kilometria, mutta ei se kyllä haitannu. Tuo saari on tosi kaunis. Ihan täys paratiisi. En osaa edes sanoa kuin upeeta tuolla oli. En suoraan sanottuna tykkää Balin Kutasta. Ihan liikaa turisteja ja ranta on tosi likanen. Tuolla oli ihanan rauhallista ja puhdasta ja näki paikallista elämää paljon paremmin. Paikalliset oli myös ihanan hymyileväisiä ja iloisia. Tuo saari oli ehdottomasti mun lemppari tähän astisista paikoista missä oon käyny :) (Okei aika tasoihin vetää Uuden-Seelannin kanssa, mutta silti). Pyöräiltiin saati ympäri ja ihailtiin maisemia ja rantoja. Mentiin vielä uimaan ja saatiin taas kärvistellä terävien korallien päällä(niiden kuolleiden joita ajautuu rannoille). Takasin tultuamme pelattiin Scrabblea (!!!) Suomeksi ja Englanniksi ja lopulta se meni siihen että ne sanat oli ihan muita kun oikeita sanoja :D Oli hauskaa any way. Illalla lähdettiin muitten kanssa ''night market'':ttiin, joka on ikään kuin tori täynnä ruokakojuja. Siellä sai valita lautaselle mitä halusi ja hinta tuli sen mukaan minkä kokonen annos oli. Ite maksoin 40 000 eli noin 2,5 euroa. Ihan naurettavan halpaa. Aussi-aikana oon ruvennut tykkäämään tulisesta ruoasta tosi paljon. Nuo oli kuitenkin jo sitä luokkaa, että silmät vuosi, hiki virtasi, nenä valu haha. Vedettiin niitä kokonaisia Chilin palasia naamaan ihan normisti kunnes tajuttiin kuin tulista se oli. Mun makuun vähän liian tulista, mutta ne ruoat jotka ei tappanu mun suuta oli hyvin kyllä. Vieressä istuva pariskunta ei jaksanu syödä niitten jälkkäriä niin ne anto sen vaan meille. Banaania ja suklaata taikinakuoressa, straight to my ass. Oltiin loulta ihan kuoleman väsyneitä eikä jaksettu enää lähteä ulos. Käytiin ostaan kylmää juotavaa ja mentiin vaan rannalle istuskeleen. Ajoissa hostellille ja nukkumaan, koska aamulla lähettiin takasin Kutalle..Tuon hostellin sängyt muistuttaa laivan sänkyjä ja ylimmäinen on ihan mielettömän korkeella. Sinne oli vaikea päästä ja alhaalla oli kivilattia. Mulla ja Emilialla oli joku ongelma vesipullojen kanssa kun tiputeltiin niitä vaan alas vahingossa. Voi arvata miten kävi, pullot rikki ja tulva.


Koko saarella ei ollut autoja vaan ihmiset liikku kävellen, pyörällä tai hevoskärryllä.

 

Our hostel. It was so nice!







Night market.

Aamulla herättiin ajoissa ilman herätystä ja tehtiin vikat letut ja vedettiin ne naamaan. Sanottiin kaikille heipat ja mentiin 11 aikaan ''satamaan'' ja meidän vene takasin Balille lähti vähän puolen päivän jälkeen. Viime kerralla mulla ei ollut tuon matkan aikana mitään ongelmaa, mutta tällä kertaa tuli merisairaaksi. Aallot oli niin valtavia, että se vene vaan pomppi niitten päällä ja heilu ihan hirveesti. Istuttiin vielä ihan edessä, jossa ne tuntuu kaikkein eniten. Ennen mun kyytipää oli hyvä, mutta näköjään enää. Matkalla tuli myös ukkosmyrsky ja rankkasade ja se ei ainakaan helpottanu mun oloa. Istuin ulkona sateessa oksennusta niellen sen pari tuntia ja oli kyllä kauhee kokemus. ''Onneksi'' siellä oli monta muutakin niin ei tarttenu tuntea itteään ihan niin säälittäväksi :D Perillä hypättiin taas minibussiin ja päästiin onnellisesti takasin hotellille.

Tällä aikaa kun oltiin Gilillä, oli Julia ja sen kaveri Anette tullut myös Kutalle. Oltiin nälkäkuoleman partaalla Melisan kanssa niin käytiin vetään riisit ja cashew-kanat naamaan ja koomattiin hetki hotellilla. Oltiin sovittu, että nähään Julia ja Anette puoli8 Hard Rock Cafeen edessä. Oltiin paikalla eka ja jotain nauhoja myyvät pikkulapset hyökkäs ihan oikeasti kimppuun. Ne ei ottanu vastausta ei ja vaikka ne kuinka ignorasi ne vaan pyöri ympärillä ja tuli ihan iholle. Tosi sulosia lapsia, surullista kuin paljon täällä käytetään lapsityövoimaa/ niitä hyväksi. Nuo on kuulemma myös niitä, jotka vaan nappaa lompakon ja lähtee juoksemaan. Meistä on tullut melkeen vainoharhasia, että tavarat pysyy tallella. Viimein rakas Julia ja ihana Anette tuli siihen ja vitsit kuin ikävä olikaan!! Jotenkin täällä puolen maailmaa olevia kavereita osaa paljon enemmän ikävöidä kun tietää jollain tapaa, että ne on kuitenkin ''lähellä''. Mentiin yhdessä yhteen kivaan ravintolaan, jossa ollaan Melisan kanssa käyty jo muutaman kerran. Tytöt söi ja minä join (:D). Poltettiin Sishaa ja juotiin mohitoa samalla kun tekstiä tuli enemmän ku suu pystyy edes tuottaan. Kuulumiset vaihettiin ja oli tosi kivaa. Tuon jälkeen näytettiin tytöille meidän vakkarikauppa mistä saa kaikkia ihania hedelmiä (ja halpaa viinaa). Mulla kuitenkin iski hirvee mahakipu ja surprise surprise sieltä se tuli se kuuluisa turistitauti. Huoh. Mun filosofia ''mun maha on rautaa, voin syödä mitä vaan''- ei oikeen päteny enää. Tuon ansiosta jäi myös seuraavan päivän paljon odotettu retki välistä :( Apinametsä, riisipellot, temppelit, pyöräretki tulivuorelle ja lounas Indonesialaisen perheen kotona. Harmitti niiiiin paljon, mutta ei voi mitään. Tuo retki oli jo maksettukin. Koitan kyllä saada vakuutuksesta ne takasin. Kävin ostaan maitohappobakteereja ja koitin ajatella positiivisesti, joka on monesti aika hyvä lääke hehe. Vietin päivän neljän seinän sisällä ja koitin vähän käydä syömään jotain keittoa hotellin raflassa. Iltaa kohti olo parani hetkellisesti ja lähettiin Emilian, Aneten, Melisan ja Julian kanssa ulos syömään. Tultiin sitten vaan meidän hotellille ja juotiin muutamat. Julia ja Anette ei oo ollu ulkona tosi pitkään niin pitihän meidän Sky Gardenissa pyörähtää. Oli ihan sikana paikallisia sinä iltana niin vähän ahisti, mutta muuten oli kivaa :) Perus pummeina syötiin jotain ilmasia lihapasteijoita siellä ja tultiin kerrankin jo kahen aikaan hotellille nukkumaan.

Torstai-aamuna ei ollu krapulaa. Elättelin toivoa että toi viina tappaa kaikki pöpöt mun mahassa mutta noot hah. Päivä kulu rennosti hengaillen ja katottiin pari leffaaki. Käytiin illalla yhessä dinnerillä, mutta ei jaksettu mennä ulos. Julia ja Anette lähti seuraavana aamuna Gilille muutamaksi päivää niin piti taas sanoo heipat hetkeksi. Onneks ne kuitenki tulee jo maanantaina niin keritään nähdä ne vielä ennen kun lähetään :)


Sain ihailijan. Joku jäbä kävi tuomassa tuon lapun mulle kun oltiin dinnerillä. En menny :D

Perjantaina mentiin Emilian ja Melisan kans ''shoppaileen''. Todellisuudessa tää backpacker-elämä on tehny meistä pihejä. Ei raaski ostaa yhtään mitään (ei ois kyllä rahaakaan kyllä) ja kaiken muuttaa suunnilleen hostelliöiksi ja kaurapuuropusseiksi haha. Ei vaan, kyllä mulla tarttu mukaan työvaatteet farmille! Perus toppi ja shortsit joiden takapuolessa lukee ''Bintang'' (olut, jota jopa mää saan alas...). Can't wait että pääsen käyttään niitä..... hah. Käytiin hakeen Bread Talkista lounasta ja naurettiin miten rumia esineitä ihmiset voikaan tehä. Meijän missio oli suunnilleen löytää kaikkein typerimmät krääsät ja pakko kyllä myöntää että Melisa vei tän. Kaikilla on joku oma supertaito ja toi on vissiin sen.. :D

Toi mun vihree mönjä maistu ihan kalakastikkeelle. En suosittele...

Perjantai-ilta oli Emilian viimenen ilta täällä, joten lähettiin ulos. Käytiin ensin pizzalla ystävänpäivän kunniaks ja pelattiin juomapeliä meidän hotellilla. Käytiin juomaan hurrikaanit yhdessä istukselupaikassa ja istuskeltiin parin Aussi jäbän kans. Toisen niistä vanhemmat oli Suomalaisia, mutta tää ei puhunu yhtään Suomea. Ehkä maailman oudointa miten sen vanhemmat ei oo opettanu sille.. Poltettiin siellä Sishaa ja vedettiin shotteja. Jatkettiin myöhemmin Sky Gardeniin ja ei vitsit että oli huippu ilta. Ihan sika hauskaa!! Melisa ja Emilia lähti ennen mua nukkuun ja mää jäin näitten Aussien kans. Kolmen aikaan neki lähti nukkumaan ja mää jäin edelleen.. Tutustuin kolmeen Aussiin, jotka oli kotosin Perthistä. Ne oli täällä lomalla ja sen tytön vanhemmilla on täällä loma-asunto. Tai no, ihan mieletön palatsi se kyllä oikeasti oli. Nää tarjos mulle ruoatki ja lähettiin sitte niitten majapaikkaan taksilla. Tää paikka oli 45 minuutin päässä Kutalta ja kun päästiin perille oli jo auringon nousu. Lähettiin moottoripyörillä rannalle kattomaan auringonnousua ja hitto että oli kaunis paikka. Tuossa loma-asunnossa oli joku 15 makuuhuonetta, palvelusväki, oma kokki, uima-allas ja joo, ei varmaan ees tarvi enää sanoa enempää. Ihan mieltön paikka.

 Aamulla sain päättää mitä halusin syödä ja se ruoka oli niin hyvää. En oo vieläkään kyllästyny nuudeleihin ja nuo oli parhaita mitä oon täällä syöny. Jossain vaiheessa tajusin, että tytöt saattaa olla vähän huolissaan missä mää oikeen meen niin hokasin jopa ilmottaa niille itestäni.. Hups. Puolilta päivin hyppäsin taksiin ja tulin takasin hotellille missä tytöt jo ootteliki. Sain myös hyviä uutisia työrintamalta!! Melisa lähtee tiistaina Singaporeen ja sitte meidän tiet erookin :( Minä lennän keskiviikkona eka Darwiniin ja siitä Brisbaneen. Oon koittanu laittaa työhostelleihin sähköposteja, mutta ei oo oikeen napannu vielä. Oon ihan täysin rahaton niin en uskalla ihan minne sattuu kun oon kuullu tosi monista huijauksista, missä töitä ei oikeasti olekkaan vaan reppureissaajia halutaan vaan majottuun hostelleihin keskelle ei mitään. Mutta niin niistä hyvistä uutisista! Ihana ja rakas Kristiina on Brisbanen lähellä Bundabergissä farmilla töissä. Se ite lopettaa työt kahen viikon päästä ja se kysy niitten hostellipomolta, voinko mää mennä sinne kans. Kuulemma kyllä ja töitä pitäs olla viimestään sitten kahen viikon päästä myös. Eli huh, selviän ehkä hengissä. Kiitokset suhteille eli Kribelle :D <3
Lauantai kulu muuten aika koomasissa merkeissä. Sanottiin haikeet heipat Emilialle, joka lähti Kuala Lumpuriin pariksi päivää ja jatkaa sieltä Aasiassa matkustelua. Se tulee Melisan kanssa Singaporeen myös joten ne näkee kuitenkin pian. Oli ihan sika hauskaa olla yhessä täällä ja tulee kyllä ikävä. Onneksi Suomi on niin pieni maa, että siellä ne muutaman tunnin välimatkat ei oikeasti oo mitään. Sen on reissussa tajunnu :) Sanon nyt kuitenki heipat tältä kertaa ja jatkan koomausta. Perus kuvien kans taistelu vei voimat... Ps. Sain eilen kuulla Australialaiselta kaverilta, että tässä lähellä on purkautunu tulivuori ja esim. kaikki lennot tänne on peruttu ja ihmisiä on evakuoitu ja kuollu.. Ai miten niin ei olla perillä asioista :D
-Janika

Bali ja fiiliksiä

Tultiin tänne Indonesiaan, Balille tiistai-iltana. Oltiin varattu hotelli, koska täällä on niin paljon halvempaa. Reilun kahden viikon hotellimajotus makso suunnilleen saman verran kun viikko hostellissa Australiassa. En kyllä valita tosta uima-altaasta tai aamupalastakaan.. :D Nakattiin vaan kamat sisälle ja lähettiin ettimään dinneri-paikkaa. Syödään varmasti joka päivä ulkona kun ei oo mitään mahollisuutta ite kokata. Vähän huono oma-tunto ku kattoo pankkitiliä, mutta no can do. Kun päästiin maahan, maksettiin viisumi ja nostettiin puoltoista milliä tileiltä. Ei olla oikeen vieläkään tottunu tuohon kurssiin :D Tuntuu hullulta maksaa jostain ravintola-safkasta 50 000, joka on noin 3 euroa hah. Täällä on tällä hetkellä sadekausi ja monena yönä on ukkostanut. Tän paikan yleisilme on aika likanen, eli mistään paratiisi-rannoista ei ihan voi puhua. Kuulemma johtuu lähinnä vuodeajasta tuo, eli en tiiä minkälaista ois jos tänne tulis toiseen aikaan vuodesta.

Hotellin pojat toi meille hedelmiä. Mulla on tarkotuksena maistaa kaikkea outoa niin noilla alko hah.

View from balcony.

Suoraan sanottuna ei olla tehty hirveästi mitään vielä. Ootetaan vaan, että meidän rakkaat Julia ja Emilia tulee tänne myös!! Kerennyt taas tulla ikävä :) Ja tällä kertaa saadaan vielä uuskin Suomi-vahvistus! Tiistai kulu ympäriinsä kävellessä ja syödessä hah. Käytiin käppäileen rannalle, kierrettiin ärsyttävien katukauppiaiden kojuja ja fiilisteltiin vaan. Mun fläpärt hajosi Perthissä ollessa niin ostettiin molemmat uudet. En aio mitään muita kenkiä edes laittaa jalkaan. Täällä ilmankosteus on ihan omaa luokkaansa. Jos Cairnsissa oli kosteeta niin tulkaapa tänne.. Ostettiin mahollisimman väljät ja hengittävät mekkorääsyt joitten kans ei tartte edes rintsikoita :D Ei haluais edes käyttää vaatteita kun on niin kuuma. Älkää ymmärtäkö väärin, en valita. Täällä on ihanaa vaikka aurinko ei oo hirveästi näyttäytynytkään. Jollain tapaa tähän matkusteluun alkaa kuitenkin turtua eikä uudet paikat enää tunnu niin siistiltä kun aluksi. Nyt uusissa paikoissa odottaa lähinnä ihmisiä joihin tutustuu ja just sitä mitä täällä tekee. Tän voi myös huomata siitä, ettei tuu hirveesti otettua kuvia. Jotenkin ootan jo arkea ja työntekoa tosi paljon. Tämä on ihanaa ja huippua ja oon onnellinen, mutta alkaa olla jo vähän turha olo (ja köyhä) kun viiden kuukauden pätkällä oon tehnyt töitä sen kolme viikkoa :D Kun lähden Balilta vajaan kahden viikon päästä, meen suoraan johonkin työhostelliin. Niissä ideana on se, että kun majottuu hostellissa, ettii ne farmityön/hedelmien poimintaa sulle. Kun tekee kolme kuukautta tuota saa toisen vuoden viisumin, jonka haluan. En tiedä yhtään kuinka kauan tuun vielä reissussa olemaan kun mulla tosiaan on vaan se one way-ticket. Voi olla että oon vajaan vuoden, vuoden tai kaks. Sen näkee joskus myöhemmin :) Oon laittanut jo pariin työhostelliin sähköpostia, ja vielä muutamaa päivää ennen lähtöä ois tarkotus kattoo mihin mää seuraavaksi lennänkään. Tällä hetkellä mulla on lennot vaan Darwiniin asti, ja siitä luultavasti jatkan johonkin päin Queenslandia. Pelko perseessä kun sitten oon ihan oikeasti yksin täällä. Melkeen kaikki kaverit jotka on samoihin aikoihin meidän kanssa tänne tullut on lähössä noin kuukauden sisällä kotiin. Ootan ihan intona mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)



Kuta Beach

Nyt poikkesin kyllä ihan siitä mitä aion tänne tulla kirjottamaan :D Tiistai-iltana löydettin kaupasta halpaa vodkaa (0,35 l makso noin 3 euroa). Perus Smirnoff:it ynnämuut ei myöskään maksa paljon mitään. Ajateltiin alotaa meidän ränni jonka oli tarkotus kestää koko tämän ajan kun ollaan tällä, kusi jo :D Joka tapauksessa, aloteltiin hotellilla, jonka jälkeen mentiin yhteen raflaan, jossa on osta yks-saat kaks-tarjous joka ilta seiskasta kymppiin. Yhelle drinkille hintaa jäi lopulta vaan noin 2 euroo. Tuolta jatkettiin Clubille, jota meille oltiin suositeltu. Ollaan saatu myös meidän biletysmoodi takasin. Alettiin tuntea ittemme jo aika vanhoiksi ja tylsiksi kun nukkuminen houkutteli aina enemmän kun ulos lähtö :D Sky Gardenissa vierähti sitte loppuyö ja crazybailattiin meidän uusien Aussi-kamujen kanssa. Vähän ennen neljää kuitenkin lähettiin Melisan kanssa nukkumaan meidän ihanaan King Size bediin. Meitä on varoteltu taskuvarkaista mitä täällä on kuulemma paljon. Ollaan ihan vainoharhasia, mutta ehkä parempi niin kun liian huolettomasti. Lähdetään ulos ilman tavaroita, vaan vähän rahaa rintsikoissa. Melisa on nätisti sanottuna pulassa jos sen passille tapahtuu jotain. Lähin Suurlähetystö taitaa olla Singaporessa. Sen kaikki lennot on non-refundable eli jos se ei kerkee niille, ei niitä korvata ollenkaan. Eli ilman passia sinne meni kotiinpaluu-lennot.

 

Mojitos

Keskiviikkona herättiin aamupalalle jo puoli9 kun siivojat tuli hakkaamaan ovea. Seuraavina aamuina vois laittaa sen ''Don't disturb''- lapun oveen. Päivän aikana käytiin Mäkissä, joka on muuten ihan naurettavan halpa. McFlurry maksaa 40 senttiä..... Tässä viina-mäkki-turvotuksessa on tosi hyvä olo itestä, not. Meidän hotellilla on ilmanen wifi niin katottiin vaan mun läppäriltä YouTuben kautta leffoja. Perus aivot narikkaan- seteillä mentiin. Illalla käytiin dinnerillä ja ajateltiin taas lähtee ulos. Mentiin Buy one get one-paikkaan muutamille ja sen jälkeen vielä Sisha-baariin. Ei jaksettu lähtee kuitenkaan Clubille vaan ajateltiin tehä pieni rahan säästö tossa paikassa. Oli kuitenki lepponen ilta :)

Torstai kulu aika pitkälle samalla kaavalla kun edellinen päivä. Katottiin leffoja, kierreltiin kaupungilla ja syötiin hyvin. Maistoin jotain perinteistä Indonesialaista salaattia, jonka nimeä en enää muista. En edes tienny mitä kaikke söin, mutta hyvää oli :D Ainakin salaattia, ituja, pähkinäkastiketta ja jotain riisikakun näkösiä ruskeita juttuja hah. Illalla käytiin myös kokovartalo-hieronnoissa. Tunnin hieronta maksoi 60 000 eli vajaan 4 euroa. Rinkan kannosta jumiutuneet lihakset tykkäsi ja oli ihana rentoutua oikeen kunnolla. En oo koskaan käyny missään hieronnassa aikasemmin, mutta näillä hinnoilla vois kyllä käydä toisenkin kerran. Haluan vaan naishierojan... Perus että paikassa jossa on 10 naishierojaa ja yks mies, tulee mulle se ainut :D Sen kädet viipy vähän epäilyttävän kauan mun takapuolella. Onneks Melisa oli kuitenki samassa huoneessa niin en kuollu (terveisiä äitille). Illalla käytiin vaan hotellin raflassa illallisella ja katottiin leffaa ylläripylläri.
Nyt on perjantai- aamupäivä ja odotellaan, että Emilia ottaa meihin yhteyttä. Meidän puhelimissa ei oo kenttää täällä ollenkaan, niin sen pitää ettiä wifi jostain ja treffataan sitten. Illan suunnitelmat on vielä täysin auki, mutta voi olla että lähetään ulos. Emilia nähään tänään ja toiset tytöt sitten sunnuntaina kun ne tulee. Tiedossa on ainakin päiväretki tulivuorelle pyöräillen, biitsiä, biletystä, hyvää ruokaa ja kavereita. Saatetaan myös mennä lautalla toiselle saarelle, Lombokiin. Jos nyt koittais alkaa taas vähän aktiivisemmaksi matkailijaksi :D
-Janika