NZ Part 3

Viime kerralla jäin siihen, kun oltiin Chrischurchissa hostellissa. Hostelli ois järjestänyt kyydin lentokentälle 38 dollarilla. Bussi New Brightonista cityyn makso 3,5 dollaria ja tiedettiin ettei siitä kentälle voinut kovin paljoa maksaa. Niimpä skipattiin tuo tarjous ja mentiin ite bussilla. Puhuin bussissa jonkun paikallisen kanssa ja kerroin meidän suunnitelmista. Saatiin hyvä vinkki halvemmasta bussista ja mentiin sillä Juicy Rentalsin toimipisteelle. Meillä piti olla auto valmiina 12.00 ja oltiin vähän etuajassa. Odotettiin (ja panikoitiin) pari tuntia ja vihdoin päästiin lähtemään. Valkonen Nissan josta käytetään myös nimeä leluauto, toy car ja mitä näitä nyt on. Syystä, että täällä vuoristossa ylämäet mennään about 30 km/h, ääni muistuttaa enemmän leluautoa ja kierrokset menee yli kolmessa tonnissa. Onneksi ei oo mun auto :D Otettiin Juicyn pihalla kivi-paperi-sakset ja minä voitin (first time ever). Tuo tarkotti sitä, että ajan ensin. Ois myös varmaan ollut fiksua kattoa kartasta mihin päin meidän pitää lähteä… Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ei vasemmalla puolella tietä oo niin vaikea ajaa.. Liikenneympyrätkin mennään toiseen suuntaan, ratti on väärällä puolella, vilkku ja tuulilasinpyyhkijät on toisin päin ja jotain pikkujuttuja (…), mutta ihmeen helposti tämä on mennyt sen enempiä liikenteessä sekoilematta. Paitsi kerran käännyin ykssuuntaselta väärälle puolelle.. Onneks ei ollu ku yks auto vastassa. Se oli kyllä noloa. Ja nyt se tärkein: Tämä on automaatti!! Pysytään siis hengissä.

 

 

Lähdettiin kohti Franz Josefia ja matkalla pysähdyttiin muun muassa Springfieldissä juomaan maailman parasta kahvia. Matkan varrella oli myös vähän isompi kaupunki, Greymouth (joka Etelä-saaren mittakaavassa tarkottaa jotain Kalajoen kokosta). Käytiin tekemään ruokaostoksia ja ostettiin autolaturi. Meillähän on puhelimissa netti, mutta arvatkaapa toimiiko se missään. Isoimmissa kaupungeissa kyllä, joita on matkan varrelle sattunut vaan ihan muutama. Yleensä ollaan siis ilman kenttää puhelimessa, ilman nettiä jne… En ois ikinä uskonut miten autioita paikkoja täältä löytyy. Mutta en myöskään kuinka kauniita. Oon 100 % sitä mieltä, että Uusi-Seelanti on maailman kaunein maa. Yhden valtion rajojen sisällä on vehreetä luontoa, vuoristoa, tulivuoria ja tuliperästä maaperää, geysireja, kuumia lähteitä, vesiputouksia, lumihuippusia vuoria, upeita järviä ja mitä siisteimpiä eläimiä ja kasveja. Esimerkiksi Te Anaun lähistöllä on tosi karua maastoa. Kavillisuuskin on enemmän Arolle tyypillistä. Tiistaina tehtin pieniä pysähdyksiä eri Out Lookeille ja yhdellä käytiin kattomaan Kea-papukaijoja. Edessä oli myös ensimmäinen yö autossa. Olin varautunut yliannostukseen  Melatoniini-tabletteja, että saisin edes vähän nukuttua.. Parkkeerattiin auto yhteen kansallispuistoon matkan varrelle ja pistettiin leiri pystyyn :D Mun nukkumapaikka on takapenkki. Onneksi oon aika pieni, niin mahdun pitään jalat suorassa jos laitan ne etuikkunalle. Tyynynä toimii pyyhe ja peittona makuupussi. Ensimmäinen yö meni pyöriessä, mutta ihmeen kivuttomasti. Ei tullut edes levottomat jalat mitä pelkäsin kun niin vähän tilaa. Yön kauhun hetket koitti kun mun piti käydä pissalla keskellä yötä :D Oltiin järven rannalla ja kuulu pelottavia ääniä, eikä se metsä, joka kävi vessasta ollut mikään mukavin paikka yöllä haha. Melisa nukkuu vänkärin paikalla sadan takin ja pölliksen alla. Sillä on panta silmillä ja takki vielä naaman edessä niin, että se on avannut hupusta vetskarin hengitysaukoksi :D 

:DD Good night

 

Keskiviikko aamuun herättii virkeinä (joka paikkaa kolotti ja Melisalla tuli flunssa) ja jatkettiin matkaa. Päästiin Franz Josefille, joka on vuoristokylä länsirannikolla. Käytiin parin tunnin kävelyreissu vuorelle (Franz Josef glacier walk). Nähtiin mm. vesiputouksia ja jäävuori. Pitkin matkaa oli kylttejä, mihin oli merkattu missä kohtaa jäävuorenreuna on ollut milläkin vuodella. Super mielenkiintosta. Jatkettiin matkaa Fox Glacierille, jonne oli vaan noin puolen tunnin matka ajaa. Käytiin sielläkin yks kävelyreitti, joka oli kyllä tosi upea myös. Ajettiin vielä illalla Wanakaan. Täällä pimeä tulee tosi myöhään kun vertaa Australiaan (täysin pimeä jo 18 illalla). Täällä on yhdeksän aikaan vielä ihan valosaa, tulee mieleen Suomen kesäillat. Wanaka on sellanen paikka missä ite luultavasti asuisin jos muuttaisin Uuteen-Seelantiin. Ihan mielettömän kaunis pieni kaupunki järven rannalla. Kävin illalla vielä kävelylenkillä ennen nukkumaan menoa. Leiriydyttiin satamaan, jossa oli kyltti ’’no overnight parking’’. Päätettiin että this will do ja kaivettin makuupussit esille. Melisalla nousi aikasemmin kuume niin ei hirveesti jaksanu alkaa ettimään muuta paikkaa.

Torstai-aamuna herättiin 8 aikaan ja tuo yö meni jo huomattavasti paremmin ja sain nukuttua. Kävin aamulla kävelylenkillä ja varattiin meille myös laskuvarjohypyt (kun ne Taupossa peruttiin sään takia). Oltiin jo aika pessimistisellä asenteella koko hommaa kohtaan ja niinhän siinä taas kävi ettei hyppyjä taaskaan tehty. Tällä kertaa syynä liian kova tuuli. Okei, käytiin ostaan ruokaa ja pidettiin pieni lunchbreikki satamassa. Kävin Infossa kysymässä onko lähistöllä mitään yleisiä suihkuja. Ainoot maholliset olis ollut uimahallissa, jonne makso 5 dollaria.. Infotäti heitti vitsillä, että ’’or you can jump into lake’’. Niin me sitte tehtiin. Aivojen syväjäädytyksen ja muutaman lenkkeilijän oudoksuvien katseitten jälkeen olo oli taas fresh.

Jatkettiin matkaa Queenstowniin. Tuo on vähän isompi kaupunki jo ja siellä on jo paljon enemmän aktiviteettejä. Oltiin varauduttu pitkään matkaan, mutta oltiin jo viiden aikaan perillä. Illan suunnitelmissa oli käydä kattomaan Hobitti 2 ja oltiin ihan innoissaan haha. Pääsin siis ajamaan isommassa kaupungissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ei tullu kolareita.. :D Ensimmäinen näytös mihin oltais keretty oli loppuunmyyty niin mentiin sitten myöhempään 3D-näytökseen. Leffan jälkeen kello oli jo paljon ja oli pimeää. Meillä oli edessä yöpaikan ettiminen ja ei ihan tajuttu, että isommassa kaupungissa se ’’no camping’’-kyltti myös tarkottaa sitä. Oltiin jo tosi väsyneitä niin jäätiin nukkumaan yhdelle yleiselle rannalle kaupungin laidalla. Kuinka tyhmiä voidaan olla. Aamulla nimittäin herään siihen, että Melisa sanoo meidän ikkunassa olevan joku lappu. Haetaan se ja mikäs muukaan kun sakko yöpymisestä sille merkkaamattomasta paikassa. Täällä on laki, että leiriytyä saa vaan sille merkatuilla paikoilla ajoneuvossa jossa on vessa. Ei muuten löydy leluautosta… Käytiin maksamassa 200 dollarin sakko Queenstown lake city councililla. Kysyin virkailijalta vielä, että onko tuo oikeasti noin tarkkaa niin tämä vastaa, että kyllä. Jos nukkuu autossa yli 20 minuuttia, niin se on saman tien 200 dollarin sakko jos jää kiinni. Eli pitää vastasuudessa pysyä siellä korvessa missä ei ole kenttää (äiti: ’’koittakaa nyt ettiä edes turvallinen paikka’’…) Joo :s Tuon jälkeen kipitettiin taas yhteen skydive-firmaan ja varattiin hypyt. Sää oli täydellinen: lähes pilvetön taivas, aurinko paistoi eikä edes tuullut paljoa. Meillä piti olla laskuvarjohypyt 13.50 ja paikalla piti olla puolta tuntia ennen. Pistettiin oikeen ranttaliksi ja laitettiin jopa ripsaria  (:D) (jota muuten nykyään tapahtuu erittäin harvoin niin ku muutaki meikkaamista ja esim hiustenlaittoa tai edes harjausta…). Mentiin toimistolle, jossa meille kerrottiin, että hypyt on peruttu tältä päivältä. EI OLE TOTTA. Ne ei varmaa oikeasti tee niitä ikinä täällä. Mentiin info-centerille lataamaan Melisan kameran akkua ja mietittiin mitä tehään. Oltiin kuultu, että Queenstownista Ferburgerilta saa maailman parhaat hampparit. Sen kyllä näki jonostakin, joka oli ulos asti. Ja voin kertoa, että se hehkutus ei ollu turhaa. Noi löi jopa Oulun Kauppuri 5 ruuat 100-0. Uuteen-Seelantiin vois tulla jo pelkästään noitten takia haha. Mahat täynnä lyllerrettiin Queenstown Skylineen, jossa tehtiin pieni Kondoli-ajelu (condola). Roikuttiin vaijerin varassa puolen kilometrin korkeuteen. Ylhäältä oli upeat maisemat ja tuo vähän lievitti sitä, ettei taaskaan päästy hyppään laskuvarjohyppyä. Lipunmyyjä kysy mitä ollaan Queenstownissa tehty. Kerrottiin, että oli tarkotus skydive, mutta homma peruuntu. Tähän hän tokas, että hyvä päivä perua, koska edellisenä iltana oli ollut Pre-Christmas partyt (tunnetaan myös nimellä pikkujoulut). Eli meidän hypyt jäi välistä joittenki darran takia (yäää.) Otettiin ylhäällä kuvia, istuskeltiin terdellä ja juotiin Gingerbeerit. Oli ehkä ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä koko Etelä-saarella olon aikana. Nautittiin maisemista ja elämästä :)

Skypoint

Fergburger

Jatkan taas kun on nettiyhteys. Stay tuned :)
-Janika