Mistähän sitä alottais. Oon siis vieläkin Bundabergissä. Arki rullaa, oon onnellinen ja mulla on rakkaita ihmisiä ympärillä. Teen töitä tomaattishedissä ja aika menee ihan hurjan nopeeta. Tarkotus ois olla täällä vielä kuukausi, jonka jälkeen taas tien päälle!! Yay can't wait. Alan varmaan rääkymään viikkoa ennen lähtöä kun joutuu taas sanomaan heipat niin monille ihmisille, joista on tämän 3 ½ kuukauden aikana tullu tosi tärkeitä. Onneksi on jo treffejä sovittu ja meillä on koko elämä aikaa :)
Päivät menee aika samalla kaavalla. Me alotetaan työt 7 jos on paljon tomaatteja pakattavana, ja myöhemmin jos ei oo niin paljon. Täällähän on jo ''talvi'', joka tarkottaa vähän kylmempiä öitä ja noin. 25 astetta päivisin. En oo ollu auringossa aikoihin ja oon taas valkonen, shedityön miinuspuoli :D Töitten jälkeen perusjuttuja. Suihku, kokkailua, ping bongia, skeittausta, Targetin Wifi, pelejä, leffoja, ruokaostoksia, pyykinpesua yms ja ihan vaan lepposta hengailua. Juoksulenkkejä auringonlaskiessa joenviertä pitkin, parasta. Vastapainoksi pizzaa ja juhlimista.
Olin tosi pitkään yksin mun huoneessa. Nyt alkuviikosta mulle tuli huonekaveriksi Saksalainen nainen, joka saa mun verenpaineet nouseen aikalailla... Koitan kovasti laskea kymmeneen.. :D
Pakko muuten vähän avautua. Tämän vajaan yhdeksän kotoa pois vietetyn kuukauden aikana oon oppinut jotain: Olemaan onnellinen. Nautiin arjen pikkujutuista ja elämään hetkessä. Välillä tekis mieli huutaa miten hyvin asiat on. Mulla on rakastava perhe, sukulaiset ja ystävät kotona. Mulla on mahdollisuus nähdä maailmaa ja nauttia vapaudesta nyt kun oon nuori. Tätä tunnetta on vaikee kuvailla. Mulla on rauha sisällä ekaa kertaa mun elämässä :)
Jos mietitte oonko koskaan tulossa kotiin, niin kyllä, oon tulossa. Ois vetää rinkka selkään joulukuussa ja tulla muutamaski viikoksi kotiin. Sen jälkeen tuun takasin toiseksi vuodeksi. Oon tehny mun farmityön ja käytän tuon toisen vuoden viisumin ensvuonna. Ennen sitä ois tarkotus vielä töitä ja Aasian reissausta ristiin rastiin. Saa nähdä lähenkö sitten yksin vai saanko jonkun kaverin matkaseuraksi, saa nähdä. Mun eka viisumi umpeutuu syyskuussa ja viikot ja kuukaudet menee niin nopeaa etten pysy mukana. Lätkäsen tohon loppuun muutaman kuvan. Tästä tuliki melko pikanen postaus, mutta läppärin akku on kuolemaisillaan ja meijän pitää lähtee ruokaostoksille. Kuullaan taas :)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Päivät menee aika samalla kaavalla. Me alotetaan työt 7 jos on paljon tomaatteja pakattavana, ja myöhemmin jos ei oo niin paljon. Täällähän on jo ''talvi'', joka tarkottaa vähän kylmempiä öitä ja noin. 25 astetta päivisin. En oo ollu auringossa aikoihin ja oon taas valkonen, shedityön miinuspuoli :D Töitten jälkeen perusjuttuja. Suihku, kokkailua, ping bongia, skeittausta, Targetin Wifi, pelejä, leffoja, ruokaostoksia, pyykinpesua yms ja ihan vaan lepposta hengailua. Juoksulenkkejä auringonlaskiessa joenviertä pitkin, parasta. Vastapainoksi pizzaa ja juhlimista.
Olin tosi pitkään yksin mun huoneessa. Nyt alkuviikosta mulle tuli huonekaveriksi Saksalainen nainen, joka saa mun verenpaineet nouseen aikalailla... Koitan kovasti laskea kymmeneen.. :D
Pakko muuten vähän avautua. Tämän vajaan yhdeksän kotoa pois vietetyn kuukauden aikana oon oppinut jotain: Olemaan onnellinen. Nautiin arjen pikkujutuista ja elämään hetkessä. Välillä tekis mieli huutaa miten hyvin asiat on. Mulla on rakastava perhe, sukulaiset ja ystävät kotona. Mulla on mahdollisuus nähdä maailmaa ja nauttia vapaudesta nyt kun oon nuori. Tätä tunnetta on vaikee kuvailla. Mulla on rauha sisällä ekaa kertaa mun elämässä :)
Jos mietitte oonko koskaan tulossa kotiin, niin kyllä, oon tulossa. Ois vetää rinkka selkään joulukuussa ja tulla muutamaski viikoksi kotiin. Sen jälkeen tuun takasin toiseksi vuodeksi. Oon tehny mun farmityön ja käytän tuon toisen vuoden viisumin ensvuonna. Ennen sitä ois tarkotus vielä töitä ja Aasian reissausta ristiin rastiin. Saa nähdä lähenkö sitten yksin vai saanko jonkun kaverin matkaseuraksi, saa nähdä. Mun eka viisumi umpeutuu syyskuussa ja viikot ja kuukaudet menee niin nopeaa etten pysy mukana. Lätkäsen tohon loppuun muutaman kuvan. Tästä tuliki melko pikanen postaus, mutta läppärin akku on kuolemaisillaan ja meijän pitää lähtee ruokaostoksille. Kuullaan taas :)
