NZ Part 4

Jatkettiin matkaa kohti Milford Soundsia, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Ei vielä tässä vaiheessa tietty mikä meitä odottaa. Hyvällä fiiliksellä ajeltiin ja nautittiin postikortti-maisemista. Siinä vaiheessa kun edellisestä talosta oltiin menty 100 kilometria ohi ja viimeksi vastaan tullut auto oli tunti, tajuttiin, ettei siellä oikeasti ollut mitään. Ajettiin kuitenkin paikan päälle, jossa oltiin ajateltu mennä cruiselle järvelle. Oltiin kuultu, että ’’Mirror lakes’’ on yks must see- kohde täällä, mutta Milford Sounds oli siitäkin eteenpäin noin 120 km. Matkalla oli kyllä tosi siisti tunneli, joka meni vuoren läpi. Oon muuten aina tiennyt, että täällä tiet on mutkasia ja mäkisiä. En kuitenkaan ajatellut, että ne mutkat voi olla sellasia, missä nopeusrajotus on 15 km/h ja tiet on vielä tosi jyrkkiä ja kapeita. Siinä missä Suomessa jonkun matkan ajamiseen menee tunti, täällä menee ainakin kaksi. Any way, päästiin perille Milford Soundsiin myöhään illalla, kun oli jo pimeää. ’’Kaupungissa’’ oli yks hostelli/lodge ja asuinalue työntekijöille. Yks kahvila/baari ja terminaali mistä risteilyt lähti. Ajettiin tuon paikallisen pihalle ja yleiseen vessaan ei tullut edes vettä. Mentiin sisälle ja käytiin baarin vessassa peseen hampaat :D (pummit part 1534587400) Sitten oliki vuorossa yöpaikan ettiminen. Edellisestä yöstä viisastuneena ajateltiin mennä johonki syrjään (joka ei tuolla ois luullu olevan vaikeaa). Löydettiin paikka metsätien varresta, mutta se oli liian creepy. Molemmilla tuli jotenki tosi huonot vibat siitä paikasta, niin jatkettiin ettimistä. Kuvitelkaa metsä, pimeää, ei ketään missään, te autossa ja pitäis nukkua. Käytiin kysymässä paikallisesta hostellista saadaanko nukkua niiden pihalla kun siinä oli pari muutakin autoa. Se olis maksanut 22 dollaria perbeba… Ihan oikeasti, siitä että nukutaan pihalla omassa autossa: Kyllä. Muut oli maksanut ja me jatkettiin matkaa. Löydettiin kiva ( ja ilmanen) paikka sillankupeesta vähän matkan päästä.

 

Aamulla herättiin sateen ropinaan. Me ajettiin siis 300 kilometria keskelle ei mitään siksi, että päästiin todistaan täällä satavan kaatamalla vettä. Kiva. Ajettiin sen saman kahvila/baarin pihaan. Ne mainosti ikkunassa ilmasta WiFia. Ajateltiin juoda kahvit siellä niin saataisiin nettiyhteys ja ois voinut tehdä matkasuunnitelmia. Hyvä idea muuten, mutta se netti oli 2 MB ja tuli yli 10 dollarin ostoksista. En halunnut kuluttaa noin paljoa tuollaseen määrään dataa. Melisa osti 6 dollarilla 20 MB:n paketin niin se sai kerrottua kotiin, että ollaan vielä hengissä :D Oltiin päätetty tehdä tuo risteily vaikka sää ei ollutkaan mikään paras. Löysin 15% alennuskupongin jostain esitteestä niin hyödynnettiin se. Meidän retki lähti 10.15 juurikin sieltä Visitor Terminalilta ja kesti 2 h 15 min. Tuo olis ollut niin upea jos ei ois ollut niin pilvistä (vuoria ei näy kunnolla) ja sateista. Nähtiin kuitenki hylkeitä melko läheltä, upeita vesiputouksia ja kuunneltiin oppaan selitystä paikan historiasta ja luonnosta. Yks hyvä puoli oli myös, että tuolla oli ilmasta kahvia… Mulla on ollut jatkuva hedari monta päivää. En tiiä johtuuko kofeiininpuutteesta vai hartioiden jumeista. Kolmen kupin jälkeen päänsärky kuitenkin helpotti eli saatto silläkin olla osuutta asiaan :D

 

 

Ajettiin takasin Te Anauun, joka oli seuraavaksi lähimpänä oleva kaupunki. Tankattiin auto ja Mello kävi Subissa. Samalla tehtiin vähän matkasuunnitelmia (edelleen ilman nettiä. Miten niin riippuvainen?). Onneksi meillä on kartta, joka on ollut kyllä kovassa käytössä täällä. Seuraavana määränpäänä oli Eteläsaaren eteläkärki ja kaupunki nimeltä Invercargill. Ei oikeastaan tietty mitä siellä on, mutta ajateltiin käydä kattoon. Tiettiin vaan että jossain sen lähellä voi nähdä pingviinejä. Ajettiin kaupunkiin joka oli aika positiivinen yllätys. Käytiin Countdownissa (ruokakauppa) ja istuttiin autossa parkissa :D Vihdoin kaupunki, jossa meidän netit toimi. Saatiin ilmotettua kotiin, että ollaan edelleen hengissä. Lähdettiin käymään tosi pitkällä kävelylenkillä ja kateltiin paikkoja. Tuo oli jo ihan suht. iso kaupunki kun vertaa moneen muuhun. Illalla jatkettiin matkaa ja etittiin yöpaikka. Ajettiin taas ihan liian pitkään ja päädyttiin johonkin levikkeelle tienvarteen, kylään jonka nimestä mulla ei oo mitään käryä :D Perus että ihan väsyneenä ja kärttysinä etitään yöpaikkaa, josta ei luultavasti saa sakkoja.. Sitä kun ei voi tehä aikasemmin vaan pitää jättää pimeälle :D

Sunnuntai-aamun suunnitelma oli ajaa Dunediniin, joka on neljänneksi suurin kaupunki Uudessa-Seelannissa. Taas aamupesut yleisessä vessassa ja aamupalaa autossa. Ruokavalio täällä on ollu kyllä aika ykspuolinen tällä hetkellä. Marketista leipää (ei mitään päällä) ja hedelmiä. Riisikakkuja, rusinoita ja vettä, namii. Ei oo oikeen kokkausmahollisuuksia ja ulkona ei ole varaa syödä. Hengissä kuitenki ollaan! Ylläripylläri taas satoi vettä ja mentiin pienen kaupunkikierroksen jälkeen Starbucksiin. Oon kunnon pummi taas, en osta ikinä mitään mutta käytän silti ilmasta nettiä… Mutta se riittää että toinen ostaa? :D Ehkä. Käytettiin myös mäkin nettiaika ja sitten autoon lunchille. Leipää, purkkiananasta ja vettä, mmmm. Vähänkö ootan että pääsee tekemään oikeeta ruokaa :D Iltapäivällä lähdettiin kuitenkin ajelemaan kohti Oamarua, jossa ne niin paljon ootetut pingviinit oli. Tuo kaupunki oli niin ihana! Tuli ihan mieleen Tallinnan ja Porvoon vanhat kaupungit. Vanhoja rakennuksia, tunnelmallisia pieniä putiikkeja… Käytiin ennen pinguja vielä kävelylenkillä ja ihasteltiin tuota paikkaa. Pingviinit tulee joka ilta n.21.00 aikaan maihin. Ostettiin liput kattomaan sitä. Paikalla piti olla n. 20.30, mutta oltiin jo reilusti ennen sitä. Luettiin vähän faktoja noista söpöläisistä ja saatiin kuulla ettei niistä saa ottaa kuvia. Nuo pingviinit (Blue pinguins) on siis vaan 25 cm korkeita. Oisin niin halunnut salakuljettaa pari taskussa meijän autoslummiin lemmikiksi. Mentiin ulos ja melkeen heti pinguja alko nousta rantaan. Ne näytti enemmän ankoilta kun ne ui. Melisa (the bad ass Manninen) otti pari salakuvaa kännykällä ennen oppaan tuloa niin laitan niitäkin tähän. Nähtiin arviolta jotain 150 (?) pingviiniä. Yhessä välissä niitä oli 94, mutta ei koko ajan jaksanu kuunnella kun ne oli niiiin söpöjä ja sen jälkeen tuli vielä paljon lisää rannalle. Meille kerrottiin esimerkiksi, että ne voi uida päivässä jopa 75 kilometria kalastusreissulla ja sukeltaa 30 metrin syvyyteen. En ois niistä lyllertäjistä uskonu. Istuskeltiin penkeillä katoksessa ja nähtiin merellä myös valas. Pestiin hampaat siellä ja lähdettiin ettimään yöpaikkaa. Päädyttiin taas tienvarteen P-paikalle.

Alhaalla vasemmalla kuva siitä.

Heräsin aurinkoiseen maanantai-aamuun ihan liian aikasin ja oottelin ulkona että Melisa herää. Venyttelin siinä valtatien varressa (:D) ja koitin verrytellä hieman jumissa olevia lihaksia. Vähän meinaa jo tuntua tuo sadalla solmulla nukkuminen. Polvet, selkä ja niskat kiittää. Tajuttiin, että meillä on enää n. 300 km Christchurchiin ja oli vasta maanantai. Tehtiin extempore päätös käydä vielä Mt Cook vuorella, joka on samalla Uuden-Seelannin korkein vuori. Matkalla sinne oli muutama kaunis järvi ja oon niin ilonen että lähdettiin käymään tuolla. Maisemat oli ehkä koko reissun parhaat. Lumihuippusia vuoria, turkoosin värinen järvi ja vihreetä ympärillä. Sanoinkuivailemattoman kaunista… Noihin kuviin ei saa lähellekään sitä samaa fiilistä, mutta jotain käsitystä kyllä. Ajettiin vuorille vajaa 200 km ja takaisin. Muutama pysähdys tuli taas tehtyä niin ku tavallista. Illalla ajettiin varmaan 60 km ettien nukkumaikkaa. Päädyttiin spottiin jossa mulla oli pää alaspäin ja Melisan selkä vielä tavallista enempi mutkalla :D Ei muuten naurattanu.

Tiistai-päivä vietettiin Timarussa. Käytiin päivällä kävelylenkillä ja oli tosi lämmin. Meille on oikeasti sattunut tosi huonot säät tälle kolmelle viikolle. Nyt kun lasketaan kaikki yhteen niin yhteensä 4 päivänä ei oo satanut…. Tiistaina oli kuitenkin tosi nätti ilma ja tutustuttiin kaupunkiin kävellen. Perus taas että mentiin Mäkkiin Wifille (joku nauraa jo tälle meidän touhulle. Tytöt tulee Uuteen-Seelantiin käyttään nettiä. Ite en edes osta mitään…). Tällä kertaa meillä oli tuolle Mäkkärille toinenkin tarkotus (valmistautukaa oksentaan, nauraan, itkeen tai mitä nyt vaan) nimittäin hiustenpesu. Ei tarettu käydä järvessä kun oli muka niin kylmä niin keksittiin sitten toinen ratkasu. Shampoot päähän ja inva-vessaan. En oikeesti kestä meitä…… Ollaan pahimpia pummeja ikinä. Illemmalla lähdettiin ajamaan kohti Christchurchia. Vahingosta (sakoista) viisastuneina katottiin yöpaikka jo matkalla (aletaan ehkä jo oppia). Ajettiin auto parkkiin puiston pihalle Rakaia-nimiseen kylään. Käytiin kävelylenkillä tuossa koirien valtaamassa kylässä, jotka ei ilmeisesti tykänny meistä. Siellä meni jopa juna, jota ei kyllä usein täällä tapahdu. Iltapesujen jälkeen ajettiin jo valmiiksi katottuun paikkaan sillankupeeseen vähän matkan päähän kylästä. Nukuttiin tosi huonosti, mutta tämä oli vika yö! Seuraavat kaksi nukkutaiskin lentokentällä (jalat suorana<3 luxury).

Aamulla ajettiin Chrischurchiin jonne oli vielä reilut 50 km matkaa. Etittiin keskustasta parkkipaikka ja lähettiin kattelemaan paikkoja tällä kertaa ilman rinkkoja. Keskusta-alue on täys rakennustyömaa. Siinä kaikki. Otettiin bussi vähän matkan päässä olevaan Riccartoniin, jossa oli muun muassa West Field-ostoskeskus. Laahustettiin ympäriinsä ja käytiin syömään maailman parasta cashew-kanaa vikan päivän kunniaksi. Ajateltiin kävellä takasin keskustaan kun oli niin aurinkoista. Samalla tajuttiin ettei meillä oo mitään käryä missä meidän auto on. Molemmat muisti jotain sieltä täältä. ’’Siinä oli joku silta oikeella puolella kun käveli vähän matkaa’’, ’’autokaupat oli aika lähellä’’ ym.. Fiksua taas :D Löydettiin se kuitenki suht. helposti, mutta paikan päällä oottikin toinen ongelma. Meidät oli ahdettu autojen väliin niin tiukasti (ja takana oli aita), että poispääsy oli lähinnä vitsi. Melisa ajo ja minä huidoin ku hullu. Päästiin pois noin 15 minuutin jälkeen. Pari sivuullistakin huomas meidän hädän ja yritti auttaa :D Seuraava etappi oli löytää lentokenttä. Christchurch toiseksi suurin kaupunki täällä. Vähän (surkeeta, koska mun suuntavaisto) navigointia kartan avulla ja löydettiin perille. Tankki täyteen ja kuluttamaan aikaa. Illalla palautettiin auto ja käveltiin rinkat selässä lentokentälle (vesisateessa, yllätys). Meidän lento lähtis vasta 7.35 aamulla ja oltiin siis melkeen 12 tuntia ennen lentoa kentällä. Löydettiin hyvä paikka sohvilta ja laitettiin läppäri ja tabi lataamaan. Hetken päästä meille tullaan sanomaan, että jos halutaan jäädä kentälle yöksi, on siihen varattu erikseen tila. Mentiin lattialla ja olin jo kaivamassa makuupussia esille kun tultiin taas sanomaan ettei lattialla saa olla... Meidän ois pitänyt istua kovilla penkeillä koko yö. Täällä on kuitenkin ''Air lounge'', jonne pääsi 5 dollarilla. Siellä oli pistorasiat ja säkkituoleja (rakkaus). Pistettiin elämä risaseksi ja maksettiin tuo. Uudessa-Seelannissa ollaan vissiin nähty yks Suomalainen. Nyt kuitenkin tuolla loungessa meitä oli yhteensä 4. Kaikki vielä tulossa Sydneyyn!

Nyt on aamu ja kello on 6.11. Ollaan tehty jo bag droppi ja check in. Meidän pitää odottaa Sydneyn kentällä päivä, kun illalla meidän lennot lähtee Melbourneen. Siellä sitten joulun ja uv:n viettoa Tanskalaisten kavereiden kanssa. Päästiin onneksi samaan hostelliin vielä, kylläkin eri huoneisiin. Eli reunion luvassa :)

Vielä fiiliskuvia reissun alkupätkältä:

:D Idiots

 Tänne kuuluu siis parempaa kun hyvää ja paluu Australiaan ja lämpimään edessä. Heido :)

-Janika

NZ Part 3

Viime kerralla jäin siihen, kun oltiin Chrischurchissa hostellissa. Hostelli ois järjestänyt kyydin lentokentälle 38 dollarilla. Bussi New Brightonista cityyn makso 3,5 dollaria ja tiedettiin ettei siitä kentälle voinut kovin paljoa maksaa. Niimpä skipattiin tuo tarjous ja mentiin ite bussilla. Puhuin bussissa jonkun paikallisen kanssa ja kerroin meidän suunnitelmista. Saatiin hyvä vinkki halvemmasta bussista ja mentiin sillä Juicy Rentalsin toimipisteelle. Meillä piti olla auto valmiina 12.00 ja oltiin vähän etuajassa. Odotettiin (ja panikoitiin) pari tuntia ja vihdoin päästiin lähtemään. Valkonen Nissan josta käytetään myös nimeä leluauto, toy car ja mitä näitä nyt on. Syystä, että täällä vuoristossa ylämäet mennään about 30 km/h, ääni muistuttaa enemmän leluautoa ja kierrokset menee yli kolmessa tonnissa. Onneksi ei oo mun auto :D Otettiin Juicyn pihalla kivi-paperi-sakset ja minä voitin (first time ever). Tuo tarkotti sitä, että ajan ensin. Ois myös varmaan ollut fiksua kattoa kartasta mihin päin meidän pitää lähteä… Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ei vasemmalla puolella tietä oo niin vaikea ajaa.. Liikenneympyrätkin mennään toiseen suuntaan, ratti on väärällä puolella, vilkku ja tuulilasinpyyhkijät on toisin päin ja jotain pikkujuttuja (…), mutta ihmeen helposti tämä on mennyt sen enempiä liikenteessä sekoilematta. Paitsi kerran käännyin ykssuuntaselta väärälle puolelle.. Onneks ei ollu ku yks auto vastassa. Se oli kyllä noloa. Ja nyt se tärkein: Tämä on automaatti!! Pysytään siis hengissä.

 

 

Lähdettiin kohti Franz Josefia ja matkalla pysähdyttiin muun muassa Springfieldissä juomaan maailman parasta kahvia. Matkan varrella oli myös vähän isompi kaupunki, Greymouth (joka Etelä-saaren mittakaavassa tarkottaa jotain Kalajoen kokosta). Käytiin tekemään ruokaostoksia ja ostettiin autolaturi. Meillähän on puhelimissa netti, mutta arvatkaapa toimiiko se missään. Isoimmissa kaupungeissa kyllä, joita on matkan varrelle sattunut vaan ihan muutama. Yleensä ollaan siis ilman kenttää puhelimessa, ilman nettiä jne… En ois ikinä uskonut miten autioita paikkoja täältä löytyy. Mutta en myöskään kuinka kauniita. Oon 100 % sitä mieltä, että Uusi-Seelanti on maailman kaunein maa. Yhden valtion rajojen sisällä on vehreetä luontoa, vuoristoa, tulivuoria ja tuliperästä maaperää, geysireja, kuumia lähteitä, vesiputouksia, lumihuippusia vuoria, upeita järviä ja mitä siisteimpiä eläimiä ja kasveja. Esimerkiksi Te Anaun lähistöllä on tosi karua maastoa. Kavillisuuskin on enemmän Arolle tyypillistä. Tiistaina tehtin pieniä pysähdyksiä eri Out Lookeille ja yhdellä käytiin kattomaan Kea-papukaijoja. Edessä oli myös ensimmäinen yö autossa. Olin varautunut yliannostukseen  Melatoniini-tabletteja, että saisin edes vähän nukuttua.. Parkkeerattiin auto yhteen kansallispuistoon matkan varrelle ja pistettiin leiri pystyyn :D Mun nukkumapaikka on takapenkki. Onneksi oon aika pieni, niin mahdun pitään jalat suorassa jos laitan ne etuikkunalle. Tyynynä toimii pyyhe ja peittona makuupussi. Ensimmäinen yö meni pyöriessä, mutta ihmeen kivuttomasti. Ei tullut edes levottomat jalat mitä pelkäsin kun niin vähän tilaa. Yön kauhun hetket koitti kun mun piti käydä pissalla keskellä yötä :D Oltiin järven rannalla ja kuulu pelottavia ääniä, eikä se metsä, joka kävi vessasta ollut mikään mukavin paikka yöllä haha. Melisa nukkuu vänkärin paikalla sadan takin ja pölliksen alla. Sillä on panta silmillä ja takki vielä naaman edessä niin, että se on avannut hupusta vetskarin hengitysaukoksi :D 

:DD Good night

 

Keskiviikko aamuun herättii virkeinä (joka paikkaa kolotti ja Melisalla tuli flunssa) ja jatkettiin matkaa. Päästiin Franz Josefille, joka on vuoristokylä länsirannikolla. Käytiin parin tunnin kävelyreissu vuorelle (Franz Josef glacier walk). Nähtiin mm. vesiputouksia ja jäävuori. Pitkin matkaa oli kylttejä, mihin oli merkattu missä kohtaa jäävuorenreuna on ollut milläkin vuodella. Super mielenkiintosta. Jatkettiin matkaa Fox Glacierille, jonne oli vaan noin puolen tunnin matka ajaa. Käytiin sielläkin yks kävelyreitti, joka oli kyllä tosi upea myös. Ajettiin vielä illalla Wanakaan. Täällä pimeä tulee tosi myöhään kun vertaa Australiaan (täysin pimeä jo 18 illalla). Täällä on yhdeksän aikaan vielä ihan valosaa, tulee mieleen Suomen kesäillat. Wanaka on sellanen paikka missä ite luultavasti asuisin jos muuttaisin Uuteen-Seelantiin. Ihan mielettömän kaunis pieni kaupunki järven rannalla. Kävin illalla vielä kävelylenkillä ennen nukkumaan menoa. Leiriydyttiin satamaan, jossa oli kyltti ’’no overnight parking’’. Päätettiin että this will do ja kaivettin makuupussit esille. Melisalla nousi aikasemmin kuume niin ei hirveesti jaksanu alkaa ettimään muuta paikkaa.

Torstai-aamuna herättiin 8 aikaan ja tuo yö meni jo huomattavasti paremmin ja sain nukuttua. Kävin aamulla kävelylenkillä ja varattiin meille myös laskuvarjohypyt (kun ne Taupossa peruttiin sään takia). Oltiin jo aika pessimistisellä asenteella koko hommaa kohtaan ja niinhän siinä taas kävi ettei hyppyjä taaskaan tehty. Tällä kertaa syynä liian kova tuuli. Okei, käytiin ostaan ruokaa ja pidettiin pieni lunchbreikki satamassa. Kävin Infossa kysymässä onko lähistöllä mitään yleisiä suihkuja. Ainoot maholliset olis ollut uimahallissa, jonne makso 5 dollaria.. Infotäti heitti vitsillä, että ’’or you can jump into lake’’. Niin me sitte tehtiin. Aivojen syväjäädytyksen ja muutaman lenkkeilijän oudoksuvien katseitten jälkeen olo oli taas fresh.

Jatkettiin matkaa Queenstowniin. Tuo on vähän isompi kaupunki jo ja siellä on jo paljon enemmän aktiviteettejä. Oltiin varauduttu pitkään matkaan, mutta oltiin jo viiden aikaan perillä. Illan suunnitelmissa oli käydä kattomaan Hobitti 2 ja oltiin ihan innoissaan haha. Pääsin siis ajamaan isommassa kaupungissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ei tullu kolareita.. :D Ensimmäinen näytös mihin oltais keretty oli loppuunmyyty niin mentiin sitten myöhempään 3D-näytökseen. Leffan jälkeen kello oli jo paljon ja oli pimeää. Meillä oli edessä yöpaikan ettiminen ja ei ihan tajuttu, että isommassa kaupungissa se ’’no camping’’-kyltti myös tarkottaa sitä. Oltiin jo tosi väsyneitä niin jäätiin nukkumaan yhdelle yleiselle rannalle kaupungin laidalla. Kuinka tyhmiä voidaan olla. Aamulla nimittäin herään siihen, että Melisa sanoo meidän ikkunassa olevan joku lappu. Haetaan se ja mikäs muukaan kun sakko yöpymisestä sille merkkaamattomasta paikassa. Täällä on laki, että leiriytyä saa vaan sille merkatuilla paikoilla ajoneuvossa jossa on vessa. Ei muuten löydy leluautosta… Käytiin maksamassa 200 dollarin sakko Queenstown lake city councililla. Kysyin virkailijalta vielä, että onko tuo oikeasti noin tarkkaa niin tämä vastaa, että kyllä. Jos nukkuu autossa yli 20 minuuttia, niin se on saman tien 200 dollarin sakko jos jää kiinni. Eli pitää vastasuudessa pysyä siellä korvessa missä ei ole kenttää (äiti: ’’koittakaa nyt ettiä edes turvallinen paikka’’…) Joo :s Tuon jälkeen kipitettiin taas yhteen skydive-firmaan ja varattiin hypyt. Sää oli täydellinen: lähes pilvetön taivas, aurinko paistoi eikä edes tuullut paljoa. Meillä piti olla laskuvarjohypyt 13.50 ja paikalla piti olla puolta tuntia ennen. Pistettiin oikeen ranttaliksi ja laitettiin jopa ripsaria  (:D) (jota muuten nykyään tapahtuu erittäin harvoin niin ku muutaki meikkaamista ja esim hiustenlaittoa tai edes harjausta…). Mentiin toimistolle, jossa meille kerrottiin, että hypyt on peruttu tältä päivältä. EI OLE TOTTA. Ne ei varmaa oikeasti tee niitä ikinä täällä. Mentiin info-centerille lataamaan Melisan kameran akkua ja mietittiin mitä tehään. Oltiin kuultu, että Queenstownista Ferburgerilta saa maailman parhaat hampparit. Sen kyllä näki jonostakin, joka oli ulos asti. Ja voin kertoa, että se hehkutus ei ollu turhaa. Noi löi jopa Oulun Kauppuri 5 ruuat 100-0. Uuteen-Seelantiin vois tulla jo pelkästään noitten takia haha. Mahat täynnä lyllerrettiin Queenstown Skylineen, jossa tehtiin pieni Kondoli-ajelu (condola). Roikuttiin vaijerin varassa puolen kilometrin korkeuteen. Ylhäältä oli upeat maisemat ja tuo vähän lievitti sitä, ettei taaskaan päästy hyppään laskuvarjohyppyä. Lipunmyyjä kysy mitä ollaan Queenstownissa tehty. Kerrottiin, että oli tarkotus skydive, mutta homma peruuntu. Tähän hän tokas, että hyvä päivä perua, koska edellisenä iltana oli ollut Pre-Christmas partyt (tunnetaan myös nimellä pikkujoulut). Eli meidän hypyt jäi välistä joittenki darran takia (yäää.) Otettiin ylhäällä kuvia, istuskeltiin terdellä ja juotiin Gingerbeerit. Oli ehkä ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä koko Etelä-saarella olon aikana. Nautittiin maisemista ja elämästä :)

Skypoint

Fergburger

Jatkan taas kun on nettiyhteys. Stay tuned :)
-Janika

NZ part 2

Viime kerralla kirjoitin Tauposta. Nyt ollaan edetty Chrischurchiin asti. Tähän pariin päivään on mahtunut paljon matkustusta ja upeita paikkoja.
Perjantai-lauantai välinen yö istuttiin siis bussissa Tauposta Wellingtoniin. Ennen sitä odotettiin bussi-stopilla muutama tunti ja oli aika kylmä. Koska mikään ei voi olla helppoa meille niin tässäkin odottelussa oli jotain panikoimisen aihetta. Tuon kopin seinässä oli lappu, jossa luki, että kaikki klo 12.00 eteenpäin 14pm asti menevät bussit lähtee Heuheu streetiltä, joka oli n. puolen kilometrin päässä tältä pääpysäkiltä. Ainut ongelma tuossa oli, että tarkoittaako tuo 12.00 aamupäivää vai yötä… Kysyin joltain puistonvartijalta ja se oli melko varma, että iltapäivää se tarkoittaa. Luotettiin siihen ja onneksi tehtiin niin. Päästiin bussiin (joka lopulta kuitenkin lähti toiselta puolelta tietä ja jouduttiin juoksemaan). Se oli ihan täynnä. Yhdelle naiselle ei edes riittänyt istumapaikkaa. Mun vieressä oli arviolta n. 200 kilonen Maori-mies (tosi mukana ja ystävällinen ja hyvää juttuseuraa), mutta oli lievästi sanottuna ahdasta. Oltiin ajateltu, että nukutaan tuo matka, mutta ei kyllä onnistunut. Sama juttu oli Melisalla, vieressä tosi iso kokonen nainen ja Mellollakaan nuo jalat ei ole lyhyimmästä päästä niin silläkin vissiin tuotti vähä vaikeuksia oleminen :D Joka tapauksessa, se bussimatkasta. Päästiin turvallisesti Wellingtoniin ja saman tien etittiin dollarin kahvi- paikka. Sato, oli nälkä, kylmä ja väsy niin ei hirveesti jaksettu rinkat selässä kierrellä kaupunkia. Mentiin odottamaan bussiasemalle ja vedettiin pienet hiilariähkyt niin jakso taas. Ladattiin samalla puhelimet. Meidän Bluebridge-niminen lautta lähti jo 13.00 päivällä niin ei silti kauaa tarvinnu olla. Päästiin lauttaan sisälle ja se oli niin kiva! Pehmeät penkit, ikkunat joista pysty kattomaan maisemia kokoajan ja mikä parasta, Wifi. Neljän tunnin matka Pohjois-saarelta Etelä-saarelle meni siis mukavasti ja jopa minä nukuin vähän. Loppumatkasta mukava jenkki-jäbä liitty meidän seuraan ja oli kiva puhua englantia sellasen kanssa, jonka puheesta ymmärtää kaiken… (Näissä Aussi- ja Uuden-Seelannin aksenttien ymmärtämisessä on vielä tekemistä). Mentiin siis lautalla Pictoniin, joka on pikkuruinen kaupunki vuorten laaksossa. Tosi kiva paikka ja meidän hostelliki oli viihtyisä. Harmi vaan, että oltiin tuolla ainoastaan yön yli ja suihkun jälkeen nukuttiinkin 12 tunnin yöunet….

Ferry

 
Aamulla pirteänä check out ja läheiseen puistoon/merenrantaan odottamaan bussia. Käytiin hakemaan marketista aamupalaa ja nautittiin maisemista. Luontoäiti ei taaskaan oikeen ollut meidän puolella vaan sää vaihteli n. 10 minuutin sisällä auringonpaisteesta, kaatosateeseen ja taas auringonpaisteeseen. Tätäköhän se Uuden-Seelannin epävakaa sää sitten tarkoitti :D

Anyway, mentiin hyvissä ajoin bussipysäkille, joka oli lippuun merkattu ’’in front of the main entrance’’. Meillä oli Melisan kanssa niin kiihkeä keskustelu mitä tiedetään Saksasta (joita on muuten valehtelematta ainakin 50% turisteista täällä. Yhdessä hostellissakin meidän huoneessa oli 7/10 Saksalaisia). Jotain muutakin yhtä tärkeetä taittiin jauhaa, kun meiltä meni ihan ohi, että meidän bussi oli jo tullut ja lähti ajamaan toiselta puolelta pääsisäänkäyntiä. Ketkä on oikeasti näin idiootteja?? No me….. En kerennyt juosta perään vaan se vaan lähti, vielä 5 minuuttia etuajassa… Tuo bussi oli viimeinen koko päivänä (jep, vika bussi lähtee kello 13). Eikä tämä muuten ois ollut ongelma, mutta oltiin varattu hostellit, delfiini-uinti ym, jotka ois missattu kans (eikä niitä ois korvattu mitenkään). Käytiin Infossa ja koitettiin kysyä, oliko enää mitään kyytiä Kaikouraan. Vastaus oli ei. Otettiin siis pala pahvia ja kirjoitettiin siihen määränpää. Käveltiin päätien varteen ja liftattiin. Noin puolen tunnin päästä nainen pienen tytön kanssa pysähtyy ja tarjoaa kyytiä läheiseen kaupunkiin, jonne oli matkalla. 30 kilometria lähempänä Kaikouraa. Hypättiin kyytiin ja matkalla kuultiin esimerkiksi, että lapsen isällä on monta tyttöystävää, se ei saa tavata tytärtään ja että se asuu Aucklandissa. Okei... Ei vaan, matka meni mukavasti ja täällä ihmisten ystävällisyys on kyllä aivan omaa luokkaansa. Kiitettiin kyydistä ja jäätiin tienvarteen ennen motaria. Ei mennyt kun 10 minuuttia ja saatiin jatkokyyti perille asti. Matkalla pysähdyttiin kattomaan hylkeitä ja siellä oli aivan ihania pikkusia kuutteja. Sydän suli! Matkalla kuultiin vähän faktoja Uudesta-Seelannista ja hyviä matkavinkkejä.

Hitchhiking

Yhteensä 160 km Etelämpänä jäätiin kyydistä pois meidän hostellin pihalla. Checkattiin ittemme sisälle ja lähdettiin ruokakauppaan. Tutustuttiin huonekavereihin (taas suurin osa Saksalaisia) ja kuultiin, että hostellissa on SAUNA!! Se onnen määrä kun istuttiin lauteille. Saunassa oli 3 Aussijätkää ja pari Saksalaista tyttöä. Melisa valtti Suomeksi että täällä on kylmä. Aussit puolestaan valitti kuin kuuma on ja kuinka ne hikoilee. Taas tietää mistä on kotosin ;) Pistettiin pieni skaba pystyyn ja aika nopeaa oltiin Melisan kanssa kahdestaan. Go Finland. Käytiin parilla jäähyllä ja vajaan parin tunnin päästä lähdettiin suihkun kautta nukkumaan :)
Aamulla oli herätys 7.00 ja tiedossa villi-delfiinien kanssa uintia. Käveltiin rinkkojen kanssa Dolphin encounter:ille ja saatiin onneksi jättää ne säilöön. Märkäpuvut päälle, snorkkeli ja räpylät messiin ja menoksi! Me ostettiin Australiasta vedenkestävä kamera (K-mart 49 dollaria eli n. 30 euroa), jolla otettiin vedessäkin kuvia. Hypättiin bussiin joka vei meidät veneelle. En oo koskaan ennen tullut merisairaaksi, mutta tuolla meinas vähän tuntua.. Jotkut oksensi niin se ei ainakaan parantanu oloa.. :D Heikotus meni kuitenkin nopeaa ohi, kun näki ne delfiiniparvet. Laitettiin ittemme valmiiksi ja hypättiin veteen. Märkäpuku tuntu aluksi vähän jäykältä (mies joka anto meille nuo tais luulla mua joksiki mini-ihmiseksi kun meinas olla aika napakka) Vesi tuntu aluksi tosi kylmältä ja sen lämpötila oli n. 15 celsius-astetta. Siihen kuitenkin tottu nopeaa ja tuo kokemus oli kyllä oikeasti yks elämäni parhaimmista. 400 delfiinin parvi ja me sukellellaan siellä niiden seassa. Delfiinit hyppii ja ääntelee ja ui mukana. Kun pään pisti veteen näkyi alapuolella kymmeniä delfiinejä ja pieniä polttiaiseläimiä. Kaikkein siisteintä oli kun ne tuli ihan lähelle ja ui vastaan. Tuota kokemusta ei oikein voi sanoin kuvailla, jotain niin käsittämättömän siistiä!! Kun torvi soi saatiin hypätä veteen, kun se soi uudestaan piti palata veneelle. Tehtiin kolme eri sukellusta. Kolmannen kerran jälkeen palattiin veneelle ja vaihdettiin vaatteet. Helpommin sanottu kun tehty, tiukat pillifarkut ja märän nihkeä iho ei ollut ihan helpoin yhdistelmä. Kun saatiin kuivaa vaatetta päälle juotiin kuumaa kaakaota ja kuvailtiin niitä delfiinejä vielä vähän. Pari miestä oksensi veneen takaosassa ja olin ite ihan jäässä viltin alla. Tuo retki kesti n. 4 tuntia yhteensä ja oli koko rahan arvonen. Jos Uuteen-Seelantiin joskus tulee niin mun mielestä tuo on ihan must mitä kannattaa tehdä. Hintaa retkellä oli 170 NZdollaria (vajaa 90 euroa) ja oli joka sentin arvonen jos ei enemmänkin. Retken jälkeen haettiin tavarat ja juotiin kahvit ajankuluksi. Meidän bussin oli tarkotus lähteä 14.30, mutta aikatauluissa oli jotain ongelmia. Todellisuudessa tuo bussi lähti 16.00, mutta ei se meitä paljoa haitannut. Oli hyvä sää ja oltiin niin hyvällä fiiliksellä.

:DDD

Melisa is cute eh'

Miten typerältä joku voikaan näyttää :D / How stupid can someone look :D I was laughing so hard

 

Todellisuudessa kirjotan tätä postausta bussista, vasta matkalta Christchurchiin. Tässä on reilu pari tuntia aikaa, mutta jotenkin tämä ei oikeen meinaa edistyä kun toinen vaihtoehto on nämä upeat maisemat. Pakko purkautua vähän, mun takana istuva jäbä potkii mua selkään ihan kokoajan!! Mikä ääliö. Ei mulla muuta. Varattiin just hostelli periltä yhdeksi yöksi ja hintaan kuului Wifi-kuponki. Saan siis julkaistua tämän periltä muutaman tunnin päästä kun saan kuvatkin koneelle.

Huomenna muuten koittaa se hetki, kun me saadaan vuokra-auto alle ja jatketaan matkaa itsekseen. Edellisen hostellin pojat just varoitteli Christchurchin liikenteestä.. Kuulemma niin paljon tietöitä, että liikennejärjestelyt muuttuu päivittäin. Toivottavasti saadaan automaatti-auto (kaikella rakkaudella Melisa) ja totutaan nopeasti ajamaan vasemmalla puolella… Siitä alkaakin sitten yhdeksän päivän road trip. Can’t wait!! Me aiotaan nukkua autossa rahan säästämiseksi ja koko reissulla tulee varmasti olemaan niin huippua, että en pysy enää housuissani ku ajattelenkin :D

Edit: Sen hostellin netti olikin vaan 20 MB ja toimi ainoastaan yleisissä tiloissa. Siksi sain julkastua tämänkin vasta nyt. Tolla määrällä dataa ei paljon kuvia ladata nimittäin saatika julkasta mitään :D Kun saavuttiin Christchurchiin illalla, ruvettiin kattomaan meidän hostellin osoitetta. Se oli yli 10 km keskustasta lähiössä. Mietittiin hetki oisko sittenki halvempaa mennä vaikka lentokentälle yöksi kun sen tyköä aamupäivällä haettaisiin auto. Suihku ja ilmanen aamupala kuitenki houkutteli sen verran, että otettiin bussi New Brightoniin. Hostelli oli ihan ok, mutta ne huijasi meiltä 2 dollaria!! Me maksettiin käteisellä ja ne otti silti meiltä parin dollarin korttimaksu-kulut. Tajuttiin vasta jälkeen päin…. Iso raha toi vähän reilu euro vai mitä.. :D Joka tapauksessa oli ihan jees päästä suihkuun ja nukkua kunnon yöunet ennen autoilu-elämää.

-Janika