Road trip

Mistähän sitä aloittais. Darwinissa siis ollaan ja kuluneet viikot on ollut kyllä yksiä siisteimpiä juttuja Aussi-aikana. Ehdottomasti. Oon myös tullu siihen lopputulokseen, että blogi menee hetkeksi jäihin. Ei sitä tiedä jos aina välillä innostun kirjotteleen, mutta jotenki on vaan tullu semmonen olo, että tähän kuluvan ajan vois käyttää niin paljon paremminki. Koitan päivitellä Instaa ja Facebookia jos joitaki kiinnostaa mun elämä täällä :)

Ajattelin kuitenki vielä kertoa vähän meidän roadtripistä Cairnsista, Alice Springsiin ja Uluruun ja sieltä ylös Darwiniin. Oli kyllä niin hauskaa, etten ees löydä sanoja! Tehtiin videopäiväkirjaa Kristiinan Goprolla ja ei hitto oikeasti mitä kuvamateriaalia :D Ihania muistoja , uusia kavereita ja, nuotioita, camping, spurguilua, pummeilua,  korttipelejä, goonia, kuolleita (ja lenteleviä) kenguruita, abo-paniikkeja, telttailusafkaa, vaellusta, kiipeilyä, villihevosia, valtavia lehmiä, kameleita, aavikko ja sen pakkasasteet yöllä ja  tietysti mun ihanat Suomi-tytöt… Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta koitan pitää tän postauksen sen pitusena, että jaksatte lukea haha.

Aluksi ajateltiin ajaa myös yöllä, mutta onneksi tultiin järkiimme. Ajettiin A6 valtatietä Tennant Creekiin päin  tie-junan takana. Oli ehkä maailman pelottavinta ja siisteintä nähdä vaan valtavia red kenguruita kimpoilevan sen keulasta hahaha. Ehkä kuumottavin ajo ikinä. Pysähdyttiin roadhousessa keskellä eimitään ja tiedusteltiin ilmasta yöpaikkaa. Siellä oli tosi outo nainen töissä, joka pelotteli meitä muun muassa sillä, että Wolf Creekin  sarjamurhaajaa ei vieläkään olla löydetty. Sen naisen toinen silmä oli verestä punanen a tais olla muitakin ongelmia. Stuart highwaylla kuulemma ajoittain katoaa tosi paljon ihmisiä. Tuo oli suoraan kun jostain kauhuleffasta. Se nainen myös sano, että kuollaan varmasti jos ajetaan yöllä, joka tuskin on edes liiottelua. Eläimet liikkuu öisin ja villihevosiakin saattaa vaan juosta tielle, puhumattakaan siitä, jos auto sanoo ittensä irti. Meitä ei kuulemma auttais ketkään muut kun mustat (aboriginaalit on iso ongelma. Ne varastaa, juo, raiskaa ym. Tässä teille vaikka kevyttä iltalukemista hahaha). Pikkupaniikeissa jäätiin sen roadhousen pihaan nukkumaan ja lähettiin aamulla heti auringon noustua taas tien päälle.

 Ajeltiin rauhassa, pysäheltiin kokkaan safkaa kaasukeittimellä ja pelattiin pelejä autossa. Me jaettiin ajo niin kenenkään ei tarvinut kovin pitkästi yksin ja vänkäri oli aina hereillä. Matkalla oli lukematon määrä kuolleita kenguruita jalat pystyssä. Hassua miten ennen ajattelin, että ne on söpöjä, mutta nyt oon tajunnu että ne on valtava ongelma täällä. Paikalliset vertaa niitä rottiin. Ne varastaa ruokaa ym. Red kenguru on vielä vaarallinenki, jos se tuntee olonsa uhatuksi se nostaa etujalat pystyyn ja painaa pitkät kyntensä sun rintaan. Se leikkaa sut auki ja kuolet, söpöä eikös :D Vähän kärjistettyä, mutta ymmärrätte idean.

Olisko ollut neljäntenä päivänä ajettiin vähän liian myöhään ja mentiin sen takia tosi hiljaa. Meidät ohitti maailman siistein Kombi ja ajettiin yhen levähdysalueen pihalle yötä varten. Nähtiin tää sama auto siellä ja ajettiin viereen. Siellä oli yks Aussi-jäbä ja kaverustuttiin heti. Pelattiin korttia ja vedettiin kännit sen autossa. Aamulla jatkettiin matkaa yhessä, koska se oli kanssa menossa Darwiniin, se kylläkin suoraan. Pysähdyttiin Tennant Creekissä, joka oli yks oudoimmista paikosta missä oon käynyt. Tuo kaupunki on Aboriginaali-alue ja alkoholi on niille niin suuri ongelma, että siellä oli enemmän poliiseja kun oon koskaan nähnyt missään. Pullokaupan ovella oli vartija ja alkoholin ostoa oli säännöstelty- ne myös skannasi kaikkien henkkarit.  Se oli kun suoraan Walking Deadista. Meillä oli tosi hauskaa, joten Hayden jäi meidän kanssa vielä toiseksikki yöksi. Me mentiin Devils Marbles nimiselle rest arealle, joka oli niin siisti. Katottiin auringonlaskua isoilla ’’kiviröykkiöillä’’, syötiin dinneriä, ja hengailtiin vaan (ylläripylläri goonia ja shitheadia)

 

Seuraavana päivänä meidän tiet eros ja me jatkettiin matkaa alas Alicea päin ja Hayden jatko Darwiniin. Sovittiin jo heti, että soitetaan sille kun ollaan siellä. Hauska fakta muuten, ettei oltu ainoita jotka oli vähän peloissaan tien päällä. Myös H:lla oli kirves aseenaan, niinku meilläkin vasara, hyönteismyrkky ja pultinavaaja :D  Ei onneks loppujen lopuks tarvittu niitä..

Alice Springsissä oli jo pakko päästä suihkuun. Edellisestä kerrasta oli 5 päivää ja vähän ällötti jo. Saavuttiin sateiseen Aliceen ja otettiin hostelli yheksi yöksi. Kun jutskailtiin aamupalalla parin Aussijätkän kanssa joitten neuvo oli olla missaamatta yhtä risteystä Uluruun mennessä, arvaatte jo varmaan mitä kävi. Oltiin 20 km päässä South Australiasta kun tajuttiin, että eiiiiii nyt ollaan kyllä menty ohi. Eiku takasin :D Bensa tuolla oli muuten melkeen puolet kalliimpaa kun esim Cairnsissa. Käytiin Ulurussa kattomassa auringonlasku ja tultiin yöksi levähysalueelle taas. Se oli ihan siisti, mutta vähän pettymys, se on kuitenki vaan kivi.. Mentiin auringonlaskulle takasin ja otettiin pakolliset turistikuvat. Käytiin vajaan 12 km kävely Ayers rockin ympäri, oli kyllä ihana tehdä jotain fyysistä pitkän autossa istumisen jälkeen. Käytiin myös läpällä kysyyn töitä Uluru Resortista ja niillä ois heti ollut meille paikat. Tiialle baarissa, mulle tarjoilijana ja Kristiinalle kokkina. Päätettiin kuitenki jatkaa Darwiniin niin kun oli alunperinki suunnitelmana. Matkalla otettiin kaks liftaajaa kyytiin, Amerikkalainen ja Englantilainen. Tultiin heti juttuun ja päädyttiin menemään niiden kanssa Kings Canyonille, joka on iso kanjoni melkeen keskellä tätä mannerta. Tehtiin illalla nuotio, kokkailtiin dinneriä ja hengattiin. Myöhemmin joka auto ajo levähysalueelle, ajo ympäri monta kertaa välillä sammuttaen valot. Panikoitiin Kristiinan kanssa ihan täysin ja juostiin autoon jättäen muut istumaan sinne, ollaampa hyviä kavereita :D Haettiin ’’aseet’’ ja koitettiin kattoa mitä hittoa ne oikeen hommaa. Ne paljastu viideks Israelilaiseksi jätkäksi, jotka liitty meijän seuraan. Turhat panikoinnit taas meillä.. Oli hauskaa ja nuo on ihania tyttöjä ei voi muuta sanoa. Sitä ei edes tajua miten paljo uutta voi oppia ja oma maailmankatsomus voi avartua reissatessa. Mua muuten välillä vähän ärsyttää ku ihmiset kertoo olevansa kateellisia ku matkustan. Ei se vaadi mitään muuta kun rohkeutta lähteä. Mulla on tosi monta kaveria jotka ei puhunu sanaakaan Englantia tänne tullessa, tai no ehkä hei ja mitä kuuluu ja nyt niillä on töitä ja ne osaa jo puhua. Toiset sanoo, että raha on ongelma. Multa kysyttiin joskus blogissa, että ''mitä se tollanen vuoden lomailu maksaa''. Muistan vieläkin kuin mua ärsytti tuo kommentti :D Oon tehnyt paljon muutakin kun lomaillut, ja välillä pasta, tuna ja leipä tulee korvista ulos, mutta oon valinnu käyttää mun säästetyt rahat matkustamiseen. Oon tajunnu myös, että raha ei tee onnelliseksi. Sillonkin kun mulla on 2 dollaria taskussa, mulla oli hyvä olo elämästä ja ihmisistä mun ympärillä. Totta kai semisti stressasi että jäänkö kodittomaks (:D), mutta asiat järjesty niin kun niillä on tapana. Mulla oli n. 5000 euroa Australiaan tullessa ja siinä oli kaikki, mitä olin sijottanu rahastoihin, säästänyt kesätöistä ja koulun ohella töissä käymisestä. Perus huoltoasema-duunilla tänne siis tulin. Kristiinakin tuli Ausseihin tuhat euroo taskussa ja lähes olemattoman Englannin-kielitaidon kanssa. Nyt kun sitä kattoo, niin ei ikinä uskois. Pitää vaan olla rohkea :) Mää uskon, että ihminen voi saada kaiken, matkustella, opiskella ja perheen jossain vaiheessa. Mutta turha suunnitella mitään..

Seuraavana päivänä käytiin Kings Canyonilla vaeltaan ja kiipeiltiin vähän omilla reiteillämme polun ulkopuolella. Ihan mielettömät adrenaliinit sai tuosta hommasta. Tajusin myös etten enää halua mennä valmisretkille, ne on tylsiä tälläsiin verrattuina. Syötiin taas dinneriä, jossain random tienlevikkeellä. Ollaan aika totuttu ihmisten tuijotukseen jo hahah.  Dropattiin tytöt Alicen lentokentälle seuraavana päivänä  haikeissa fiiliksissä.

Matkalla ylös stopattiin taas Tennant Creekissä. Meille on sanottu, ettei abojen koiria saa kattoa silmiin, koska ne hyökkää. Taas vähän panikoitiin ja käytiin lataamaan kameran akkuja. Jatkettiin matkaa ylös yhtenä päivänä pysähdyttiin Mataranka- nimisillä kuumilla lähteillä. Niin ihana paikka ja ihan kristallin kirkasta vettä!!

 Törmättiin Rebeccan ja Clairen vielä ollessa meidän kanssa pariin Saksalaiseen tyttöön ja törmättiin niihin taas uudestaan. Kuinka randomia miten ’’pieni’’ Stuart highway on, törmättiin jatkuvasti samoihin tyyppeihin :D Istuttiin notskilla parina iltana noidenki tyttöjen kanssa. Meille sanottiin, että on tosi outoa että tytöt leireilee keskenään ja että sitä ei tuolla nää usein. Jos auto ois losahtanu tienvarteen oltas kyllä oltu aika hukassa… Mää osaan vaihtaa renkaan ja ottaa virtaa toisesta autosta, Kristiina vaihtaa öljyt ja siihempä meidän taidot sitten jääki haha.

 Noin kolmen tunnin matkan päässä Darwinista on Katherine niminen luonnonpuisto jossa käytiin kajakoimaan. Meitä varoteltiin krokotiileista, mutta ei nähty yhtään.. Darwin on kuitenki niitä täynnä eli eiköhän me ehitä. Oli kuitenki ihan super hauskaa ja ollaanki mietitty miksi meitä aina tuijotetaan ja meille nauretaan, sekopäitä :D Meillä on jopa kuvamateriaalia siitä ku ihmiset hajoilee, no ei ainakaan oo tylsää :D
 

Pysyttiin pari päivää Katherinessa ja käytiin päivisin hoitaan asioita ’’kaupungissa’’. Haettiin muutamaa typaikkaa, hoidettiin veroasioita ja soiteltiin puheluita. Tuolla outbackilla nimittäin ei ollu kenttää kun yhteensä ehkä 4 kertaa parin viikon aikana.

Jatkettiin matkaa Darwiniin ja bushcamp vähän missä sattuu. Treffattiin Hayden ja sen veli (joka on kans maailman hauskin ja ihanin). Käytiin parilla ja istuttiin vaan iltaa. Seuraavana päivänä alkoki kunnon job hunting. Käytiin yhessä avoimessa haastattelussa ja kaikki saatiin paikat. Illalla poikien äiti pyysi meidät käymään niiden kotona. Kuinka hauska ja kultanen perhe. Ne asuu army basessa (poikien äidin mies on armeijassa) upeassa vanhassa talossa ja siellä me ollaan hengattu sen jälkeen tosi paljon. Ollaan käyty yömarketilla ja katottu auringonlaskua rannalla, pidetty leffailtaa, grillailtu, käyty ulkona yhessä. Ihana elämä ja ihania ystäviä :) Yks päivä käytiin Haydenin Kombilla Lichfield nimisessä luonnonpuistossa. Uitiin ja kaytiin muutamalla vesiputouksella. Ajettiin takasin off road, vähän pelotti tuon auton puolesta. Taas yks uus juttu mun bucket listille, haluan Kombin joskus vanhempana. Maailman siistein auto ei mulla muuta. Yks päivä käytiin myös water frontilla uimassa ja ottaan vähän aurinkoo. Täällä ei saa meressä uida, koska se on liian vaarallista. Meduusat, krokotiilit ym on aika varma loukkaantuminen jos ei kuolema. Hayden on surffaaja ja voin vaan kuvitella kuin vaikeeta tuo sille on..

 

 

Työjutuista sen verran, että ollan käyty muutamissa haastatteluissa. Mää sain paikan R.S.L nimiseltä ’’clubilta’’, jossa ihmiset käy juomaan, pelaan, syömään, kahvilla ym. Mun työnkuvaan kuuluu kaljan kaato, drinkkien teko, Keno, kahvit jne. Oon ollut nyt myös raflan puolella auttamassa, tarjoilijana ym.

Sitten majotus… Ollaan oltu muutama yö Haydenillä ja sen äiti rakastaa meitä haha. Niin hauska ja nuorekas perhe, en voi kuvitella Marie:ta niiden äidiksi :D Se on kun yks meistä tytöistä. Me ei olla riidelty tyttöjen kanssa reissussa ollenkaan, jos jotain pieniä kiukkukohtauksia väsyneenä ja nälkäsenä ei lasketa. Tuo yöpaikan ettiminen toi kuitenki pikkustressiä meille ja kerran oltiinki jo ilman bensaa ja että highwayllä eikä mitään tuntunu löytyvän. Jäätiin yhen hultoaseman pihalle, eikä onneksi tullut sakkoja. Ajettiin seuraavana aamuna jonkun uimahallin pihalle järkkään autoa uudestaa. Istuttiin Kristiinan kanssa maassa aamupalalla kaikki tavarat ihan ympäriinsä levitettyinä. Joku vanhempi pariskunta tuli meidän luokse ja tarjosi kotiaan leiriytymispaikaksi. Kuinka kultasia ihmisiä tässä maailmassa onkaan… Ihan uskomatonta. Nyt meillä on siis niiden piha käytössä, että voidaan turvallisesti nukkua autossa. Meillä on myös oma suihku, vessa, pistorasiat, pesukone ja jääkaappi niiden ’’autotallissa/kellarissa’’. Stressittaso laski nollaan ja elämä on taas ihanaa haha. Bob ja Tess on kultasia ja on auttanu meitä paljon. Bobilla on proteesi toisessa jalassa ja se yks päivä halusi mennä kyselemään Tiialle baariduunia sen mopolla. Mun naama menee ihan ihme virneeseen kun ajattelen noita ihmisiä. Kuinka onnekkaita me ollaankaan!!

Tiia ja Kristiina on nyt tehnyt pari siivousvuoroa yhessä isossa tapahtumassa ja Kristiina sai töitä yhestä ihanasta lounaskahvilasta. Sillä alkaa tytöt vissiin ensviikon tiistaina. Nyt kun kaikki saadaan työt aijotaan ruveta miettiin sharehousea. Ostan varmasti pyörän, jolla pääsen kulkemaan töissä. Mun työpaikka on pääkadun vieressä, joten julkisillakin pääsee kyllä kulkeen jos muutetaan keskustasta kauemmaksi. Toivottavasti kaikki järjestyy ja voi olla, että päästään muuttaan muutamaksi viikoksi yhen kaverin kämppään Night Cliffille. Ihan sika hieno (mutta halpa) asunto, missä on kylpyammeet ym. Mua ei kyllä haittais asia teltassa/autossa ja ''Bobin kellarissa'' niin ku me sitä kutsutaan, mutta kun kaikilla on töitä eri aikaan ja on vaan yks auto, menee se aika hankalaks.

Näyttää vähän kuppaselta, mutta tässä on kaikki mitä me tarvitaan :D Torakat ja gekkot on niin perus joka paikassa ettei niitä ees enää huomaa.

Nyt kun ite oon tehny iltavuoroja ja tytöt aamuja, oon hengannu päivät Haydenin kanssa. Ollaan käyty Darwin museossa, Botaninc Gardenissa, Skii Clubilla, water frontilla uimassa ja muuten vaan hengailtu. Herään aina niin aikasin, että ehtii kuitenki paljon vaikka pitäis iltapäivällä töihin. Oon muutenki tykännyt olla tosi paljon R.S.L:llä. Tosi mukava vakkari-asiakaskunta, mukavia työkavereita (ihan super hauska Irkku-pomo) ja muutenki tosi lepponen ilmapiiri. Palkkakin on ihan tajuttoman hyvä, eli ei ois voinut käydä paremmin. Vähän vaan tuottaa haasteita Aussi-aksentti. Kun hanassa on yli 10 olutta ja kaikilla asiakkailla omat väännökset niiden nimille niin välillä saa tuplatarkistaa. Tääkin alkaa onneksi jo helpottaa ja huuliltakin voi vähän koittaa lukea haha.

Tässä vähän kuulumisia. Ollut ihan parhaat menneet viikot, en osaa edes kirjottaa niin että voisin kuvailla niitä oikein. Roadtripillä kertyneet n.5500 km, uusia kokemuksia ja ystäviä, monta autossa ja puskassa nukuttua yötä, monet paniikit, upeita paikkoja ja ihana elämä.